visva

Suomi

Substantiivi

visva (9)

1. ohutjuoksuinen (kirkas tai kellertävä) kudosten tulehduserite, märkä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋisʋɑ/
• tavutus: vis‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	visva	visvat
genetiivi	visvan	visvojen (visvain)
partitiivi	visvaa	visvoja
akkusatiivi	visva; visvan	visvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	visvassa	visvoissa
elatiivi	visvasta	visvoista
illatiivi	visvaan	visvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	visvalla	visvoilla
ablatiivi	visvalta	visvoilta
allatiivi	visvalle	visvoille
muut sijamuodot
essiivi	visvana	visvoina
translatiivi	visvaksi	visvoiksi
abessiivi	visvatta	visvoitta
instruktiivi	–	visvoin
komitatiivi	–	visvoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	visva-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

visvasyylä

Aiheesta muualla

• visva Kielitoimiston sanakirjassa