voguli

Suomi

Substantiivi

voguli (6)

1. (vanhentunut) mansi (kieli ja kansan jäsen)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋoguli/
• tavutus: vo‧gu‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	voguli	vogulit
genetiivi	vogulin	vogulien voguleiden voguleitten
partitiivi	vogulia	voguleita voguleja
akkusatiivi	voguli; vogulin	vogulit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vogulissa	voguleissa
elatiivi	vogulista	voguleista
illatiivi	voguliin	voguleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vogulilla	voguleilla
ablatiivi	vogulilta	voguleilta
allatiivi	vogulille	voguleille
muut sijamuodot
essiivi	vogulina	voguleina
translatiivi	voguliksi	voguleiksi
abessiivi	vogulitta	voguleitta
instruktiivi	–	vogulein
komitatiivi	–	voguleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	voguli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kansa

englanti: Vogul

Aiheesta muualla

• voguli Kielitoimiston sanakirjassa