vohla

Suomi

Substantiivi

vohla (10)

1. vuohen poikanen

   Älä keitä vohlaa emänsä maidossa. (2 Moos. 34:26)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋohlɑ/
• tavutus: voh‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vohla	vohlat
genetiivi	vohlan	vohlien (vohlain)
partitiivi	vohlaa	vohlia
akkusatiivi	vohla; vohlan	vohlat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vohlassa	vohlissa
elatiivi	vohlasta	vohlista
illatiivi	vohlaan	vohliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vohlalla	vohlilla
ablatiivi	vohlalta	vohlilta
allatiivi	vohlalle	vohlille
muut sijamuodot
essiivi	vohlana	vohlina
translatiivi	vohlaksi	vohliksi
abessiivi	vohlatta	vohlitta
instruktiivi	–	vohlin
komitatiivi	–	vohline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vohla-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vuohen poikanen

englanti: kid

inarinsaame: kaiccâlääbis

Liittyvät sanat

• kili
• vuohi

Aiheesta muualla

• vohla Kielitoimiston sanakirjassa