vouti

Katso artikkeli Vouti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vouti (5-F)

1. Pohjoismaissa kuninkaan virkamiehestä käytetty nimitys

   Keskiajalla voudit kuuluivat ylhäisaateliin.

2. (puhekieltä) ulosottomies

   Vouti vie veronpalautukset.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋou̯t̪i/, [ˈʋo̞ut̪i]
• tavutus: vou‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vouti	voudit
genetiivi	voudin	voutien (voutein)
partitiivi	voutia	vouteja
akkusatiivi	vouti; voudin	voudit
sisäpaikallissijat
inessiivi	voudissa	voudeissa
elatiivi	voudista	voudeista
illatiivi	voutiin	vouteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	voudilla	voudeilla
ablatiivi	voudilta	voudeilta
allatiivi	voudille	voudeille
muut sijamuodot
essiivi	voutina	vouteina
translatiivi	voudiksi	voudeiksi
abessiivi	vouditta	voudeitta
instruktiivi	–	voudein
komitatiivi	–	vouteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	voudi-
vahva vartalo	vouti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kuninkaan virkamies

englanti: bailiff ido: balifo ruotsi: fogde

saksa: Vogt m. viro: foogt

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

jahtivouti, kaupunginvouti, kihlakunnanvouti, kruununvouti, linnanvouti

Aiheesta muualla

• vouti Kielitoimiston sanakirjassa