vuolu

Suomi

Substantiivi

vuolu (1)

1. vuoleminen, vuolenta

   Pajupillien vuolu oli ennen monien poikien mielipuuhaa.

   Moni otti leipänsä pöllien vuolusta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋuo̯lu/
• tavutus: vuo‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vuolu	vuolut
genetiivi	vuolun	vuolujen
partitiivi	vuolua	vuoluja
akkusatiivi	vuolu; vuolun	vuolut
sisäpaikallissijat
inessiivi	vuolussa	vuoluissa
elatiivi	vuolusta	vuoluista
illatiivi	vuoluun	vuoluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vuolulla	vuoluilla
ablatiivi	vuolulta	vuoluilta
allatiivi	vuolulle	vuoluille
muut sijamuodot
essiivi	vuoluna	vuoluina
translatiivi	vuoluksi	vuoluiksi
abessiivi	vuolutta	vuoluitta
instruktiivi	–	vuoluin
komitatiivi	–	vuoluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vuolu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi vuolla (vokaalivartalo vuole- ) + johdin -u

Käännökset

1. vuoleminen, vuolenta

Ks. vuoleminen

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• vuoluhöylä, vuolukerma, vuolukivi, vuolukone, vuolupuukko, vuolurauta

Aiheesta muualla

• vuolu Kielitoimiston sanakirjassa