yleisnimi

Suomi

Substantiivi

yleisnimi (7)

1. (kielitiede) appellatiivi, substantiivi, joka kertoo asioiden, esineiden jne. yleisen nimen. Suomen kielessä mm. kielten, viikonpäivien, kuukausien, juhlapäivien, jne. nimet ovat yleisnimiä.

   Yleisnimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella.

Ääntäminen

• IPA: /ˈylei̯sˌnimi/
• tavutus: y‧leis‧ni‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yleisnimi	yleisnimet
genetiivi	yleisnimen	yleisnimien (yleisnimein)
partitiivi	yleisnimeä	yleisnimiä
akkusatiivi	yleisnimi; yleisnimen	yleisnimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	yleisnimessä	yleisnimissä
elatiivi	yleisnimestä	yleisnimistä
illatiivi	yleisnimeen	yleisnimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yleisnimellä	yleisnimillä
ablatiivi	yleisnimeltä	yleisnimiltä
allatiivi	yleisnimelle	yleisnimille
muut sijamuodot
essiivi	yleisnimenä	yleisniminä
translatiivi	yleisnimeksi	yleisnimiksi
abessiivi	yleisnimettä	yleisnimittä
instruktiivi	–	yleisnimin
komitatiivi	–	yleisnimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	yleisnime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista yleinen ja nimi

Käännökset

1. substantiivi, joka kertoo asioiden, esineiden jne. yleisen nimen

englanti: common noun italia: nome comune latvia: sugas vārds m. malagassi: anarana iombonana

ranska: nom commun tšekki: obecné jméno unkari: köznév viro: üldnimi

Liittyvät sanat

• (vieruskäsite) erisnimi

Aiheesta muualla

• yleisnimi Kielitoimiston sanakirjassa
• yleisnimi Tieteen termipankissa