yleisyys

Suomi

Substantiivi

yleisyys (40)

1. se, että on yleinen; se, miten yleinen jokin on

Ääntäminen

• IPA: /ˈylei̯syːs/
• tavutus: y‧lei‧syys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yleisyys	yleisyydet
genetiivi	yleisyyden	yleisyyksien
partitiivi	yleisyyttä	yleisyyksiä
akkusatiivi	yleisyys; yleisyyden	yleisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	yleisyydessä	yleisyyksissä
elatiivi	yleisyydestä	yleisyyksistä
illatiivi	yleisyyteen	yleisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yleisyydellä	yleisyyksillä
ablatiivi	yleisyydeltä	yleisyyksiltä
allatiivi	yleisyydelle	yleisyyksille
muut sijamuodot
essiivi	yleisyytenä	yleisyyksinä
translatiivi	yleisyydeksi	yleisyyksiksi
abessiivi	yleisyydettä	yleisyyksittä
instruktiivi	–	yleisyyksin
komitatiivi	–	yleisyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	yleisyyde-
vahva vartalo	yleisyyte-
konsonantti- vartalo	yleisyyt-

Etymologia

adjektiivi yleinen (vokaalivartalo yleise- ) + johdin -yys

Käännökset

1. se, että on yleinen

englanti: commonness, frequency, generality

ranska: généralité f.

Aiheesta muualla

• yleisyys Kielitoimiston sanakirjassa