Älykkyysosamäärä
ihmisen älykkyyden mittaustapa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Älykkyysosamäärä eli lyhennettynä ÄO on psykometriikassa standardoidusta älykkyystestistä saadun tuloksen sijainti tilastollisesti älykkyystestin tulosten keskiarvoon suhteutettuna, ja tätä suhteellista sijaintia kuvaava pistemäärä sekä tietyllä tavalla määritellyn älykkyyden mittari. Älykkyystestien tuloksista muodostetaan normaalijakauma, jonka keskiarvoksi on asetettu luku 100 ja keskihajonnaksi valittu joko 15 tai 16 ja joskus myös 24. Älykkyystestejä on useita erilaisia ja älykkyystestien tulokset eivät ole lainkaan vertailukelpoisia, jos eri älykkyystesteissä käytetyt keskihajonnat ovat toisistaan poikkeavia. Nykyään lähes kaikkien älykkyystestien tulokset esitetään käyttämällä keskihajontaa 15, jotta testien tulokset eivät aiheuttaisi sekaannusta. Yleisimmät älykkyystestit ovat aikuisille suunnattu Wechsler Adult Intelligence Scale (WAIS), lapsille suunnattu Wechsler Intelligence Scale for Children (WISC) ja vuodesta 1916 käytetty Stanford–Binet Intelligence Scales (Stanford-Binet). Nämä älykkyystestit ovat keskenään erilaisia, ja niiden tulokset ovat samansuuntaisia, mutta eivät keskenään vertailukelpoisia.[1]
Älykkyystesteissä pyritään mittaamaan psykometrisessä teoriassa tietyllä tavalla määriteltyä älykkyyttä, mutta älykkyystesti toimii vain tämän tietyllä tavalla määritellyn älykkyyden indikaattorina, koska älykkyyttä on vaikea mitata ja älykkyystestien avulla voidaan saada vain vihiä todellisesta älykkyydestä. Älykkyystestin tulos pyrkii kuvaamaan testatun henkilön kognitiivisia kykyjä tilastollisesti keskiarvoon 100 suhteutettuna: tulos, joka on alle keskiarvon tarkoittaa keskimääräistä alhaisempaa älykkyyttä ja tulos joka on yli keskiarvon kuvaa keskimääräistä korkeampaa älykkyyttä. Osa testeistä erottelee suoriutumista myös eri osa-alueilla, tyypillisesti matemaattis-loogisessa päättelyssä, kolmiulotteisessa ajattelussa, kielellisessä lahjakkuudessa ja muistitoiminnoissa. Väestöstä 50 prosenttia saa älykkyystestissä tuloksen, joka sijoittuu välille 90–110 (keskihajontana 15). Älykkyysosamäärään liittyy testauksessa havaittu säännönmukaisuus, yleisälykkyys (g-tekijä), joka kuvaa kaikenlaisiin älykkyyttä vaativiin tehtäviin liittyvää laajaa ja yleistä kykyä erilaisten erityiskykyjen sijaan.
Älykkyysosamäärä on tiedemaailmassa laajimman hyväksynnän saanut älykkyyden mittari. Useiden ilmiöiden on luonnossa havaittu noudattavan normaalijakauman mallia.[2] Älykkyysosamäärään on kohdistettu voimakastakin kritiikkiä, sillä älykkyysosamäärä viittaa käsitykseen jonka mukaan ihmisen älylliset kyvyt voitaisiin ilmaista yhdellä yksiselitteisellä mitta-asteikolla.
2000-luvun alusta alkaen monissa maissa, joissa älykkyysosamäärä on ollut korkealla tasolla, on taso alkanut laskea[3]. Näitä maita ovat esimerkiksi Iso-Britannia, Ranska, Tanska, Norja, Suomi, Viro ja Alankomaat[3]. Yhdeksi ajatukseksi on esitetty, että näihin maihin muuttaa ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä on nykyisiä asukkaita alhaisempi.[4] Kattavan akateemisen tutkimuksen mukaan maahanmuutto ei selitä yleistä älykkyysosamäärän laskua edellä mainituissa maissa, vaan maahanmuutolla todettiin olevan ilmiöön joko vähäinen tilastollinen merkitys tai ei merkitystä lainkaan[3].