syy

Finnice

Appellatio pronuntiatusque

• [syː]
• Homoeoteleuton: -yː

Notatio

Verbum proprium in linguis Finno-Ugricis.

Nomen

syy

1. √ filum (-i neut.) ||
2. causa (-ae fem.) || Id per quod vel propter quod res agitur.

Declinatio

Declinatio Finnica
	sing.	plur.
nom.	syy	syyt
gen.	syyn	syiden syitten
part.	syytä	syitä
iness.	syyssä	syissä
elat.	syystä	syistä
illat.	syyhyn	syihin
adess.	syyllä	syillä
abl.	syyltä	syiltä
allat.	syylle	syille
ess.	syynä	syinä
translat.	syyksi	syiksi
instr.	—	syin
abess.	syyttä	syittä
comit.	—	syine-

Dictiones collatae

• ansiosta, takia, vuoksi

Dictiones derivatae

• lihassyy
• syyllinen
• syyttää