loppu

finština

výslovnost

• IPA: [ˈlopːu]

dělení

• lop-pu

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru valo
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	loppu	loput
genitiv	lopun	loppujen
akuzativ	lopun loppu	loput
partitiv	loppua	loppuja
essiv	loppuna	loppuina
translativ	lopuksi	lopuiksi
inessiv	lopussa	lopuissa
elativ	lopusta	lopuista
illativ	loppuun	loppuihin
adessiv	lopulla	lopuilla
ablativ	lopulta	lopuilta
allativ	lopulle	lopuille
abessiv	loputta	lopuitta
komitativ	—	loppuine
instruktiv	—	lopuin

význam

1. konec

související

• loppua
• lopuksi
• lopussa
• lopulta
• lopettaa
• lopullinen
• loputon
• lopetus
• loppupuolella
• loppututkinto
• loppuunmyynti
• maailmanloppu
• viikonloppu

slovní spojení

• tehdä loppu
• käyttää loppuun
• loppujen lopuksi

příslovce

význam

1. (ablativ + 3. os. j. č. slovesa olla + nominativ + loppu) bez
   • Meiltä on leipä loppu. – Došel nám chleba.