hakattu

Finnish

Participle

hakattu

1. past passive participle of hakata

Declension

Inflection of hakattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		hakattu	hakatut
genitive		hakatun	hakattujen
partitive		hakattua	hakattuja
illative		hakattuun	hakattuihin
		singular	plural
nominative		hakattu	hakatut
accusative	nom.	hakattu	hakatut
	gen.	hakatun
genitive		hakatun	hakattujen
partitive		hakattua	hakattuja
inessive		hakatussa	hakatuissa
elative		hakatusta	hakatuista
illative		hakattuun	hakattuihin
adessive		hakatulla	hakatuilla
ablative		hakatulta	hakatuilta
allative		hakatulle	hakatuille
essive		hakattuna	hakattuina
translative		hakatuksi	hakatuiksi
abessive		hakatutta	hakatuitta
instructive		—	hakatuin
comitative		—	hakattuine

Possessive forms of hakattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative hakattuni hakattuni accusative nom. hakattuni hakattuni gen. hakattuni genitive hakattuni hakattujeni partitive hakattuani hakattujani inessive hakatussani hakatuissani elative hakatustani hakatuistani illative hakattuuni hakattuihini adessive hakatullani hakatuillani ablative hakatultani hakatuiltani allative hakatulleni hakatuilleni essive hakattunani hakattuinani translative hakatukseni hakatuikseni abessive hakatuttani hakatuittani instructive — — comitative — hakattuineni second-person singular possessor singular plural nominative hakattusi hakattusi accusative nom. hakattusi hakattusi gen. hakattusi genitive hakattusi hakattujesi partitive hakattuasi hakattujasi inessive hakatussasi hakatuissasi elative hakatustasi hakatuistasi illative hakattuusi hakattuihisi adessive hakatullasi hakatuillasi ablative hakatultasi hakatuiltasi allative hakatullesi hakatuillesi essive hakattunasi hakattuinasi translative hakatuksesi hakatuiksesi abessive hakatuttasi hakatuittasi instructive — — comitative — hakattuinesi first-person plural possessor singular plural nominative hakattumme hakattumme accusative nom. hakattumme hakattumme gen. hakattumme genitive hakattumme hakattujemme partitive hakattuamme hakattujamme inessive hakatussamme hakatuissamme elative hakatustamme hakatuistamme illative hakattuumme hakattuihimme adessive hakatullamme hakatuillamme ablative hakatultamme hakatuiltamme allative hakatullemme hakatuillemme essive hakattunamme hakattuinamme translative hakatuksemme hakatuiksemme abessive hakatuttamme hakatuittamme instructive — — comitative — hakattuinemme second-person plural possessor singular plural nominative hakattunne hakattunne accusative nom. hakattunne hakattunne gen. hakattunne genitive hakattunne hakattujenne partitive hakattuanne hakattujanne inessive hakatussanne hakatuissanne elative hakatustanne hakatuistanne illative hakattuunne hakattuihinne adessive hakatullanne hakatuillanne ablative hakatultanne hakatuiltanne allative hakatullenne hakatuillenne essive hakattunanne hakattuinanne translative hakatuksenne hakatuiksenne abessive hakatuttanne hakatuittanne instructive — — comitative — hakattuinenne third-person possessor singular plural nominative hakattunsa hakattunsa accusative nom. hakattunsa hakattunsa gen. hakattunsa genitive hakattunsa hakattujensa partitive hakattuaan hakattuansa hakattujaan hakattujansa inessive hakatussaan hakatussansa hakatuissaan hakatuissansa elative hakatustaan hakatustansa hakatuistaan hakatuistansa illative hakattuunsa hakattuihinsa adessive hakatullaan hakatullansa hakatuillaan hakatuillansa ablative hakatultaan hakatultansa hakatuiltaan hakatuiltansa allative hakatulleen hakatullensa hakatuilleen hakatuillensa essive hakattunaan hakattunansa hakattuinaan hakattuinansa translative hakatukseen hakatuksensa hakatuikseen hakatuiksensa abessive hakatuttaan hakatuttansa hakatuittaan hakatuittansa instructive — — comitative — hakattuineen hakattuinensa

Anagrams

• tauhkat, tuhkata