halu

See also: hal-u and halû

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *halu, possibly from halata (“to want”) +‎ -u

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑlu/, [ˈhɑ̝lu]
• Rhymes: -ɑlu
• Syllabification^(key): ha‧lu
• Hyphenation^(key): ha‧lu

Noun

halu [with illative or allative ‘for’; or with translative ‘to become’; or with first infinitive ‘to do’; or with translative of verbal noun ‘to do’ (to emphasize the result)]

1. desire, wish, want
2. urge, itch

Declension

Inflection of halu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		halu	halut
genitive		halun	halujen
partitive		halua	haluja
illative		haluun	haluihin
		singular	plural
nominative		halu	halut
accusative	nom.	halu	halut
	gen.	halun
genitive		halun	halujen
partitive		halua	haluja
inessive		halussa	haluissa
elative		halusta	haluista
illative		haluun	haluihin
adessive		halulla	haluilla
ablative		halulta	haluilta
allative		halulle	haluille
essive		haluna	haluina
translative		haluksi	haluiksi
abessive		halutta	haluitta
instructive		—	haluin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of halu (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative haluni haluni accusative nom. haluni haluni gen. haluni genitive haluni halujeni partitive haluani halujani inessive halussani haluissani elative halustani haluistani illative haluuni haluihini adessive halullani haluillani ablative halultani haluiltani allative halulleni haluilleni essive halunani haluinani translative halukseni haluikseni abessive haluttani haluittani instructive — — comitative — haluineni second-person singular possessor singular plural nominative halusi halusi accusative nom. halusi halusi gen. halusi genitive halusi halujesi partitive haluasi halujasi inessive halussasi haluissasi elative halustasi haluistasi illative haluusi haluihisi adessive halullasi haluillasi ablative halultasi haluiltasi allative halullesi haluillesi essive halunasi haluinasi translative haluksesi haluiksesi abessive haluttasi haluittasi instructive — — comitative — haluinesi first-person plural possessor singular plural nominative halumme halumme accusative nom. halumme halumme gen. halumme genitive halumme halujemme partitive haluamme halujamme inessive halussamme haluissamme elative halustamme haluistamme illative haluumme haluihimme adessive halullamme haluillamme ablative halultamme haluiltamme allative halullemme haluillemme essive halunamme haluinamme translative haluksemme haluiksemme abessive haluttamme haluittamme instructive — — comitative — haluinemme second-person plural possessor singular plural nominative halunne halunne accusative nom. halunne halunne gen. halunne genitive halunne halujenne partitive haluanne halujanne inessive halussanne haluissanne elative halustanne haluistanne illative haluunne haluihinne adessive halullanne haluillanne ablative halultanne haluiltanne allative halullenne haluillenne essive halunanne haluinanne translative haluksenne haluiksenne abessive haluttanne haluittanne instructive — — comitative — haluinenne third-person possessor singular plural nominative halunsa halunsa accusative nom. halunsa halunsa gen. halunsa genitive halunsa halujensa partitive haluaan haluansa halujaan halujansa inessive halussaan halussansa haluissaan haluissansa elative halustaan halustansa haluistaan haluistansa illative haluunsa haluihinsa adessive halullaan halullansa haluillaan haluillansa ablative halultaan halultansa haluiltaan haluiltansa allative halulleen halullensa haluilleen haluillensa essive halunaan halunansa haluinaan haluinansa translative halukseen haluksensa haluikseen haluiksensa abessive haluttaan haluttansa haluittaan haluittansa instructive — — comitative — haluineen haluinensa

Derived terms

• haluinen
• halukas
• halullinen
• haluta
• haluton

compounds

• elämänhalu
• huvittelunhalu
• hyökkäyshalu
• kilpailunhalu
• kiusanhalu
• kokeiluhalu
• kokeilunhalu
• komeilunhalu
• kostonhalu
• kuolemanhalu
• lukuhalu
• luomishalu
• mielihalu
• miellyttämisenhalu
• mukavuudenhalu
• muutoshalu
• nautinnonhalu
• omistushalu
• opinhalu
• oppimishalu
• ostohalu
• palveluhalu
• riidanhalu
• riskinottohalu
• ruokahalu
• seikkailunhalu
• sensaationhalu
• sovinnonhalu
• sovittelunhalu
• taisteluhalu
• taistelunhalu
• tappeluhalu
• tappelunhalu
• tiedonhalu
• toiminnanhalu
• työhalu
• vaellushalu
• vaihtelunhalu
• vallanhalu
• vastustushalu
• voitonhalu
• yhteistyöhalu
• yrittämishalu

Further reading

• “halu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Anagrams

• hula, luha

Indonesian

Pronunciation

• IPA^(key): /haˈlu/
• Hyphenation: ha‧lu

• Audio (Indonesia):

  (file)

Noun

halu (plural halu-halu)

1. (slang) apocopic form of halusinasi (“hallucination; delusion”)

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *halu. Cognates include Finnish halu.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑlu/, [ˈhɑɫuˑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑlu/, [ˈhɑɫuˑ]
• Rhymes: -ɑlu
• Hyphenation: ha‧lu

Noun

halu

1. desire, wish

Declension

Declension of halu (type 4/koivu, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	halu	halut
genitive	halun	halluin, haluloin
partitive	hallua	haluja, haluloja
illative	halluu	hallui, haluloihe
inessive	halus	haluis, halulois
elative	halust	haluist, haluloist
allative	halulle	haluille, haluloille
adessive	halul	haluil, haluloil
ablative	halult	haluilt, haluloilt
translative	haluks	haluiks, haluloiks
essive	halunna, halluun	haluinna, haluloinna, halluin, haluloin
exessive1)	halunt	haluint, haluloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• iso, himo, ohvotta

Derived terms

• haluta

References

• V. I. Junus (1936), Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 83
• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 43

Middle English

Noun

halu

1. alternative form of halwe

Old Javanese

Etymology

From Proto-Malayo-Polynesian *qahelu.

Pronunciation

• IPA^(key): /ha.lu/
• Rhymes: -lu
• Hyphenation: ha‧lu

Noun

halu

1. club
2. title of a high functionary at the court

Derived terms

• aṅhalwakĕn
• humalu

• bwat alu
• gulaṅ halu
• halu warak

Descendants

• Javanese: ꦲꦭꦸ (alu, “pestle”)

Further reading

• "halu" in P.J. Zoetmulder with the collaboration of S.O. Robson, Old Javanese-English Dictionary. 's-Gravenhage: M. Nijhoff, 1982.

Sundanese

Etymology

From Proto-Malayo-Polynesian *qahəlu. Cognate of Indonesian alu.

Noun

halu (Sundanese script ᮠᮜᮥ)

1. pestle

Further reading

• Blust, Robert; Trussel, Stephen; et al. (2023) “*qahelu”, in the CLDF dataset from The Austronesian Comparative Dictionary (2010–), →DOI

Tokelauan

Etymology

From Proto-Polynesian *salu. Cognates include Tuvaluan halu and Samoan salu.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈhʲa.lu]
• Hyphenation: ha‧lu

Noun

halu

1. broom
2. rake
3. spokeshave

Verb

halu

1. (transitive) to sweep
2. (transitive) to rake
3. (transitive) to shave with a spokeshave
4. (transitive) to collect, gather

Derived terms

• hahalu
• haluhalu

References

• R. Simona, editor (1986), Tokelau Dictionary‎, Auckland: Office of Tokelau Affairs, page 297