koirus

Ingrian

Etymology

From koira (“dog”) +‎ -uus. Akin to Finnish koiruus.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkoi̯rus/, [ˈko̞i̯rŭz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkoi̯rus/, [ˈko̞i̯ruʒ̥]
• Rhymes: -oi̯rus
• Hyphenation: koi‧rus

Noun

koirus

1. prank, trick

Declension

Declension of koirus (type 2/oikehus, no gradation)
	singular	plural
nominative	koirus	koiruet
genitive	koiruen	koiruksiin
partitive	koirutta	koiruksia
illative	koiruee	koiruksii
inessive	koiruees	koiruksiis
elative	koiruest	koiruksist
allative	koiruelle	koiruksille
adessive	koirueel	koiruksiil
ablative	koiruelt	koiruksilt
translative	koirueks	koiruksiks
essive	koiruenna, koirueen	koiruksinna, koiruksiin
exessive1)	koiruent	koiruksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• koiruin
• koirustaa

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 184