liitsa

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian лицо (lico).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈliːt͡sɑ/, [ˈlʲiːt͡s̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈliːt͡sɑ/, [ˈlʲiːt͡sɑ]
• Rhymes: -iːt͡s, -iːt͡sɑ
• Hyphenation: liit‧sa
• Homophone: leetsa

Noun

liitsa

1. face
2. (grammar) person
   • 1936, V. I. Junus, N. A. Iljin, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 31:

     Kuran stolbikan sanomuksiis ono näytetty liitsa, kumpa tekkoo töötä, töön tekijä.

     In the sentences of the left column the person is shown, which does the job, the agent of the action.

Declension

Declension of liitsa (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	liitsa	liitsat
genitive	liitsan	liitsoin
partitive	liitsaa	liitsoja
illative	liitsaa	liitsoi
inessive	liitsaas	liitsois
elative	liitsast	liitsoist
allative	liitsalle	liitsoille
adessive	liitsaal	liitsoil
ablative	liitsalt	liitsoilt
translative	liitsaks	liitsoiks
essive	liitsanna, liitsaan	liitsoinna, liitsoin
exessive1)	liitsant	liitsoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (face): näkö

Derived terms

• liitsaal
• liitsaluu
• liitsatoin
• puhasliitsain

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 270