rantalain

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *rantalainën, equivalent to ranta (“shore”) +‎ -lain. Cognates include Finnish rantalainen and Estonian randlane.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrɑntɑlɑi̯ne/, [ˈrɑntəɫəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrɑntɑlɑi̯n/, [ˈrɑnd̥ɑɫɑi̯n]
• Rhymes: -ɑntɑlɑi̯n
• Hyphenation: ran‧ta‧lain

Noun

rantalain

1. someone who lives on the coast

Declension

Declension of rantalain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	rantalain	rantalaiset
genitive	rantalaisen	rantalaisiin
partitive	rantalaista, rantalaist	rantalaisia
illative	rantalaisee	rantalaisii
inessive	rantalaisees	rantalaisiis
elative	rantalaisest	rantalaisist
allative	rantalaiselle	rantalaisille
adessive	rantalaiseel	rantalaisiil
ablative	rantalaiselt	rantalaisilt
translative	rantalaiseks	rantalaisiks
essive	rantalaisenna, rantalaiseen	rantalaisinna, rantalaisiin
exessive1)	rantalaisent	rantalaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Soikkola declension of rantalain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	rantalain	rantalaiset, rantalaist
genitive	rantalaisen	rantalaisiin
partitive	rantalaista, rantalaist	rantalaisia
illative	rantalaisee	rantalaisii
inessive	rantalaisees	rantalaisiis
elative	rantalaiseest	rantalaisiist
allative	rantalaiselle	rantalaisille
adessive	rantalaiseel	rantalaisiil
ablative	rantalaiseelt	rantalaisiilt
translative	rantalaiseeks	rantalaisiiks
essive	rantalaiseen	rantalaisiin
exessive1)	rantalaiseent	rantalaisiint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 464