rautain

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *rautainën, equivalent to rauta (“iron”) +‎ -in. Cognates include Finnish rautainen and Estonian raudne.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrɑu̯tɑi̯ne/, [ˈrɑu̯təi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrɑu̯tɑi̯n/, [ˈrɑu̯tɑi̯n]
• Rhymes: -ɑu̯tɑi̯n
• Hyphenation: rau‧tain

Adjective

rautain (comparative rautaisemp)

1. iron (made of iron)

Declension

Declension of rautain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	rautain	rautaiset
genitive	rautaisen	rautaisiin
partitive	rautaista, rautaist	rautaisia
illative	rautaisee	rautaisii
inessive	rautaisees	rautaisiis
elative	rautaisest	rautaisist
allative	rautaiselle	rautaisille
adessive	rautaiseel	rautaisiil
ablative	rautaiselt	rautaisilt
translative	rautaiseks	rautaisiks
essive	rautaisenna, rautaiseen	rautaisinna, rautaisiin
exessive1)	rautaisent	rautaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Soikkola declension of rautain (type 1/kärpäin, aut-avv gradation)
	singular	plural
nominative	rautain	rautaiset, rautaist
genitive	rautaisen	rautaisiin
partitive	ravvaista, ravvaist	rautaisia
illative	rautaisee	rautaisii
inessive	rautaisees	rautaisiis
elative	rautaiseest	rautaisiist
allative	rautaiselle	rautaisille
adessive	rautaiseel	rautaisiil
ablative	rautaiseelt	rautaisiilt
translative	rautaiseeks	rautaisiiks
essive	rautaiseen	rautaisiin
exessive1)	rautaiseent	rautaisiint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

References

• V. I. Junus (1936), Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
• Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014), Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎, →ISBN, page 59