roikottaa

Finnish

Etymology

roikkua +‎ -ottaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈroi̯kotːɑːˣ/, [ˈro̞i̯ko̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -oikotːɑː
• Syllabification^(key): roi‧kot‧taa
• Hyphenation^(key): roi‧kot‧taa

Verb

roikottaa

1. (transitive, usually atelic) to dangle

Conjugation

Inflection of roikottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikotan	en roikota	1st sing.	olen roikottanut	en ole roikottanut
2nd sing.		roikotat	et roikota	2nd sing.	olet roikottanut	et ole roikottanut
3rd sing.		roikottaa	ei roikota	3rd sing.	on roikottanut	ei ole roikottanut
1st plur.		roikotamme	emme roikota	1st plur.	olemme roikottaneet	emme ole roikottaneet
2nd plur.		roikotatte	ette roikota	2nd plur.	olette roikottaneet	ette ole roikottaneet
3rd plur.		roikottavat	eivät roikota	3rd plur.	ovat roikottaneet	eivät ole roikottaneet
passive		roikotetaan	ei roikoteta	passive	on roikotettu	ei ole roikotettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikotin	en roikottanut	1st sing.	olin roikottanut	en ollut roikottanut
2nd sing.		roikotit	et roikottanut	2nd sing.	olit roikottanut	et ollut roikottanut
3rd sing.		roikotti	ei roikottanut	3rd sing.	oli roikottanut	ei ollut roikottanut
1st plur.		roikotimme	emme roikottaneet	1st plur.	olimme roikottaneet	emme olleet roikottaneet
2nd plur.		roikotitte	ette roikottaneet	2nd plur.	olitte roikottaneet	ette olleet roikottaneet
3rd plur.		roikottivat	eivät roikottaneet	3rd plur.	olivat roikottaneet	eivät olleet roikottaneet
passive		roikotettiin	ei roikotettu	passive	oli roikotettu	ei ollut roikotettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikottaisin	en roikottaisi	1st sing.	olisin roikottanut	en olisi roikottanut
2nd sing.		roikottaisit	et roikottaisi	2nd sing.	olisit roikottanut	et olisi roikottanut
3rd sing.		roikottaisi	ei roikottaisi	3rd sing.	olisi roikottanut	ei olisi roikottanut
1st plur.		roikottaisimme	emme roikottaisi	1st plur.	olisimme roikottaneet	emme olisi roikottaneet
2nd plur.		roikottaisitte	ette roikottaisi	2nd plur.	olisitte roikottaneet	ette olisi roikottaneet
3rd plur.		roikottaisivat	eivät roikottaisi	3rd plur.	olisivat roikottaneet	eivät olisi roikottaneet
passive		roikotettaisiin	ei roikotettaisi	passive	olisi roikotettu	ei olisi roikotettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		roikota	älä roikota	2nd sing.	—	—
3rd sing.		roikottakoon	älköön roikottako	3rd sing.	olkoon roikottanut	älköön olko roikottanut
1st plur.		roikottakaamme	älkäämme roikottako	1st plur.	—	—
2nd plur.		roikottakaa	älkää roikottako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		roikottakoot	älkööt roikottako	3rd plur.	olkoot roikottaneet	älkööt olko roikottaneet
passive		roikotettakoon	älköön roikotettako	passive	olkoon roikotettu	älköön olko roikotettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		roikottanen	en roikottane	1st sing.	lienen roikottanut	en liene roikottanut
2nd sing.		roikottanet	et roikottane	2nd sing.	lienet roikottanut	et liene roikottanut
3rd sing.		roikottanee	ei roikottane	3rd sing.	lienee roikottanut	ei liene roikottanut
1st plur.		roikottanemme	emme roikottane	1st plur.	lienemme roikottaneet	emme liene roikottaneet
2nd plur.		roikottanette	ette roikottane	2nd plur.	lienette roikottaneet	ette liene roikottaneet
3rd plur.		roikottanevat	eivät roikottane	3rd plur.	lienevät roikottaneet	eivät liene roikottaneet
passive		roikotettaneen	ei roikotettane	passive	lienee roikotettu	ei liene roikotettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		roikottaa		present	roikottava	roikotettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikottaakseni roikottaaksemme 2nd roikottaaksesi roikottaaksenne 3rd roikottaakseen roikottaaksensa		past	roikottanut	roikotettu
2nd	inessive2	roikottaessa	roikotettaessa	agent4	roikottama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikottaessani roikottaessamme 2nd roikottaessasi roikottaessanne 3rd roikottaessaan roikottaessansa		negative	roikottamaton
	instructive	roikottaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form roikottaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	roikottamassa	—
	elative	roikottamasta	—
	illative	roikottamaan	—
	adessive	roikottamalla	—
	abessive	roikottamatta	—
	instructive	roikottaman	roikotettaman
4th3	verbal noun	roikottaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st roikottamaisillani roikottamaisillamme 2nd roikottamaisillasi roikottamaisillanne 3rd roikottamaisillaan roikottamaisillansa

Synonyms

• roikuttaa

Derived terms

• roikotella

Related terms

• roikkua (intransitive)

Further reading

• “roikottaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023