rummuttaa

Finnish

Etymology

rumpu +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrumːutːɑːˣ/, [ˈrumːut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -umːutːɑː
• Syllabification^(key): rum‧mut‧taa
• Hyphenation^(key): rum‧mut‧taa

Verb

rummuttaa

1. (transitive, usually atelic, intransitive) to drum (also figuratively)

Conjugation

Inflection of rummuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rummutan	en rummuta	1st sing.	olen rummuttanut	en ole rummuttanut
2nd sing.		rummutat	et rummuta	2nd sing.	olet rummuttanut	et ole rummuttanut
3rd sing.		rummuttaa	ei rummuta	3rd sing.	on rummuttanut	ei ole rummuttanut
1st plur.		rummutamme	emme rummuta	1st plur.	olemme rummuttaneet	emme ole rummuttaneet
2nd plur.		rummutatte	ette rummuta	2nd plur.	olette rummuttaneet	ette ole rummuttaneet
3rd plur.		rummuttavat	eivät rummuta	3rd plur.	ovat rummuttaneet	eivät ole rummuttaneet
passive		rummutetaan	ei rummuteta	passive	on rummutettu	ei ole rummutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rummutin	en rummuttanut	1st sing.	olin rummuttanut	en ollut rummuttanut
2nd sing.		rummutit	et rummuttanut	2nd sing.	olit rummuttanut	et ollut rummuttanut
3rd sing.		rummutti	ei rummuttanut	3rd sing.	oli rummuttanut	ei ollut rummuttanut
1st plur.		rummutimme	emme rummuttaneet	1st plur.	olimme rummuttaneet	emme olleet rummuttaneet
2nd plur.		rummutitte	ette rummuttaneet	2nd plur.	olitte rummuttaneet	ette olleet rummuttaneet
3rd plur.		rummuttivat	eivät rummuttaneet	3rd plur.	olivat rummuttaneet	eivät olleet rummuttaneet
passive		rummutettiin	ei rummutettu	passive	oli rummutettu	ei ollut rummutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rummuttaisin	en rummuttaisi	1st sing.	olisin rummuttanut	en olisi rummuttanut
2nd sing.		rummuttaisit	et rummuttaisi	2nd sing.	olisit rummuttanut	et olisi rummuttanut
3rd sing.		rummuttaisi	ei rummuttaisi	3rd sing.	olisi rummuttanut	ei olisi rummuttanut
1st plur.		rummuttaisimme	emme rummuttaisi	1st plur.	olisimme rummuttaneet	emme olisi rummuttaneet
2nd plur.		rummuttaisitte	ette rummuttaisi	2nd plur.	olisitte rummuttaneet	ette olisi rummuttaneet
3rd plur.		rummuttaisivat	eivät rummuttaisi	3rd plur.	olisivat rummuttaneet	eivät olisi rummuttaneet
passive		rummutettaisiin	ei rummutettaisi	passive	olisi rummutettu	ei olisi rummutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rummuta	älä rummuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rummuttakoon	älköön rummuttako	3rd sing.	olkoon rummuttanut	älköön olko rummuttanut
1st plur.		rummuttakaamme	älkäämme rummuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		rummuttakaa	älkää rummuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rummuttakoot	älkööt rummuttako	3rd plur.	olkoot rummuttaneet	älkööt olko rummuttaneet
passive		rummutettakoon	älköön rummutettako	passive	olkoon rummutettu	älköön olko rummutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rummuttanen	en rummuttane	1st sing.	lienen rummuttanut	en liene rummuttanut
2nd sing.		rummuttanet	et rummuttane	2nd sing.	lienet rummuttanut	et liene rummuttanut
3rd sing.		rummuttanee	ei rummuttane	3rd sing.	lienee rummuttanut	ei liene rummuttanut
1st plur.		rummuttanemme	emme rummuttane	1st plur.	lienemme rummuttaneet	emme liene rummuttaneet
2nd plur.		rummuttanette	ette rummuttane	2nd plur.	lienette rummuttaneet	ette liene rummuttaneet
3rd plur.		rummuttanevat	eivät rummuttane	3rd plur.	lienevät rummuttaneet	eivät liene rummuttaneet
passive		rummutettaneen	ei rummutettane	passive	lienee rummutettu	ei liene rummutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rummuttaa		present	rummuttava	rummutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rummuttaakseni rummuttaaksemme 2nd rummuttaaksesi rummuttaaksenne 3rd rummuttaakseen rummuttaaksensa		past	rummuttanut	rummutettu
2nd	inessive2	rummuttaessa	rummutettaessa	agent4	rummuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rummuttaessani rummuttaessamme 2nd rummuttaessasi rummuttaessanne 3rd rummuttaessaan rummuttaessansa		negative	rummuttamaton
	instructive	rummuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form rummuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	rummuttamassa	—
	elative	rummuttamasta	—
	illative	rummuttamaan	—
	adessive	rummuttamalla	—
	abessive	rummuttamatta	—
	instructive	rummuttaman	rummutettaman
4th3	verbal noun	rummuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rummuttamaisillani rummuttamaisillamme 2nd rummuttamaisillasi rummuttamaisillanne 3rd rummuttamaisillaan rummuttamaisillansa

Derived terms

• rummuttaja
• rummuttaminen
• rummutus

Further reading

• “rummuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023