sprite

See also: Sprite

English

Alternative forms

• spright (obsolete)

Etymology

From Middle English sprite, spryt, spreyte, from Old French esprit (“spirit”), from Latin spīritus. Doublet of spirit, spiritus, spirytus, spright, and esprit.

(computer graphics): First used by Danny Hillis at Texas Instruments in the late 1970s.

(meteorology): An acronym for Stratospheric Perturbations Resulting from Intense Thunderstorm Electrification.

Pronunciation

• enPR: sprīt, IPA^(key): /spɹaɪt/
• Rhymes: -aɪt

• Audio (Southern England):

  (file)

Noun

 sprite on Wikipedia

sprite (plural sprites)

1. (mythology) Any of various supernatural beings, loosely defined:
   1. A spirit; a soul; a shade.
      • 1803, William Blake, Auguries of Innocence:

        He who torments the chafer's sprite
        Weaves a bower in endless night.

   2. An apparition; a ghost.
   3. An elf, fairy, or goblin; one with a small humanlike physical body.
2. (computer graphics) A two-dimensional image or animation that is integrated into a larger scene.
3. (meteorology) A large electrical discharge that occurs high above the cumulonimbus cloud of an active thunderstorm, which appears as a luminous red or orange flash.
4. The green woodpecker, or yaffle (Picus viridis).
5. (entomology) Any of various African damselflies of the genus Pseudagrion (of which, Australian species are named riverdamsels).
6. A spayed female ferret.
7. (obsolete) Alternative form of spright (“frame of mind, disposition”).

Synonyms

• (supernatural creature): See goblin (hostile)

Derived terms

• red sprite
• sprite halo
• water sprite

Related terms

• sprightly

Descendants

• → Japanese: スプライト (supuraito)
• → Russian: спрайт (sprajt)

Translations

a spirit; a soul; a shade; also, an apparition

Bulgarian: дух (bg) m (duh) Czech: duch (cs) m inan, přízrak m inan, zjevení (cs) n Finnish: henki (fi) German: Geist (de) m, Erscheinung (de) f, Seele (de) f Greek: πνεύμα (el) n (pnévma), δαιμονικό (el) n (daimonikó) Irish: sprid (ga) f Russian: дух (ru) m (dux), душа́ (ru) f (dušá) (soul), при́зрак (ru) m (prízrak) (ghost), привиде́ние (ru) n (prividénije) (apparition)

an elf; a fairy; a goblin

Bulgarian: фея (bg) f (feja), елф (bg) m (elf) Catalan: follet (ca) m Czech: skřítek m Esperanto: elfo (eo) Finnish: keiju (fi), haltija (fi) German: Kobold (de) m, Elf (de) m, Elfe (de) m or f, Elfin (de) f Maori: rangipokohu Old English: ielf m Russian: эльф (ru) m (elʹf) (elf), фе́я (ru) f (féja) (fairy), го́блин (ru) m (góblin) (goblin), домово́й (ru) m (domovój) (Slavic mythology), ле́ший (ru) (léšij) (Slavic mythology), спрайт (ru) m (sprajt) Scottish Gaelic: luspardan m Spanish: duendecillo m Swahili: kizimwi

the green woodpecker, or yaffle — see green woodpecker

a two-dimensional image or animation that is integrated into a larger scene

Chinese: Mandarin: 精靈圖 / 精灵图 (jīnglíngtú), 精靈 / 精灵 (zh) (jīnglíng), 拼合圖 / 拼合图 (pīnhétú), 雪碧圖 / 雪碧图 (xuěbìtú) Finnish: sprite (fi) German: Sprite (de) m Japanese: スプライト (supuraito) Russian: спрайт (ru) m (sprajt) Swedish: sprite (sv) c

electrical discharges that occur high above the cumulonimbus cloud of an active thunderstorm

Chinese: Mandarin: 紅色精靈 / 红色精灵 (hóngsè jīnglíng) Finnish: keijusalama French: farfadet (fr) m German: Sprite (de) m, Kobold (de) m Russian: спрайт (ru) m (sprajt)

Verb

sprite (third-person singular simple present sprites, present participle spriting, simple past and past participle sprited)

1. (art, informal) To draw a (specifically) pixel art sprite.

   sprited the new NPCs

Anagrams

• Pitres, Presti, Priest, esprit, pierst, priest, re-tips, respit, retips, ripest, sitrep, stripe, tripes

Finnish

Etymology

From English sprite.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsprite/, [ˈs̠prit̪e̞]
• IPA^(key): /ˈsprɑi̯tːi/, [ˈs̠prɑ̝i̯t̪ːi] (approximating English pronunciation; inflects like risti)
• Rhymes: -ite
• Syllabification^(key): spri‧te
• Hyphenation^(key): spri‧te

Noun

sprite

1. (computer graphics) sprite

Declension

Inflection of sprite (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative		sprite	spritet
genitive		spriten	spritejen
partitive		spriteä	spritejä
illative		spriteen	spriteihin
		singular	plural
nominative		sprite	spritet
accusative	nom.	sprite	spritet
	gen.	spriten
genitive		spriten	spritejen spritein rare
partitive		spriteä	spritejä
inessive		spritessä	spriteissä
elative		spritestä	spriteistä
illative		spriteen	spriteihin
adessive		spritellä	spriteillä
ablative		spriteltä	spriteiltä
allative		spritelle	spriteille
essive		spritenä	spriteinä
translative		spriteksi	spriteiksi
abessive		spritettä	spriteittä
instructive		—	spritein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of sprite (Kotus type 8/nalle, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative spriteni spriteni accusative nom. spriteni spriteni gen. spriteni genitive spriteni spritejeni spriteini rare partitive spriteäni spritejäni inessive spritessäni spriteissäni elative spritestäni spriteistäni illative spriteeni spriteihini adessive spritelläni spriteilläni ablative spriteltäni spriteiltäni allative spritelleni spriteilleni essive spritenäni spriteinäni translative spritekseni spriteikseni abessive spritettäni spriteittäni instructive — — comitative — spriteineni second-person singular possessor singular plural nominative spritesi spritesi accusative nom. spritesi spritesi gen. spritesi genitive spritesi spritejesi spriteisi rare partitive spriteäsi spritejäsi inessive spritessäsi spriteissäsi elative spritestäsi spriteistäsi illative spriteesi spriteihisi adessive spritelläsi spriteilläsi ablative spriteltäsi spriteiltäsi allative spritellesi spriteillesi essive spritenäsi spriteinäsi translative spriteksesi spriteiksesi abessive spritettäsi spriteittäsi instructive — — comitative — spriteinesi first-person plural possessor singular plural nominative spritemme spritemme accusative nom. spritemme spritemme gen. spritemme genitive spritemme spritejemme spriteimme rare partitive spriteämme spritejämme inessive spritessämme spriteissämme elative spritestämme spriteistämme illative spriteemme spriteihimme adessive spritellämme spriteillämme ablative spriteltämme spriteiltämme allative spritellemme spriteillemme essive spritenämme spriteinämme translative spriteksemme spriteiksemme abessive spritettämme spriteittämme instructive — — comitative — spriteinemme second-person plural possessor singular plural nominative spritenne spritenne accusative nom. spritenne spritenne gen. spritenne genitive spritenne spritejenne spriteinne rare partitive spriteänne spritejänne inessive spritessänne spriteissänne elative spritestänne spriteistänne illative spriteenne spriteihinne adessive spritellänne spriteillänne ablative spriteltänne spriteiltänne allative spritellenne spriteillenne essive spritenänne spriteinänne translative spriteksenne spriteiksenne abessive spritettänne spriteittänne instructive — — comitative — spriteinenne third-person possessor singular plural nominative spritensä spritensä accusative nom. spritensä spritensä gen. spritensä genitive spritensä spritejensä spriteinsä rare partitive spriteään spriteänsä spritejään spritejänsä inessive spritessään spritessänsä spriteissään spriteissänsä elative spritestään spritestänsä spriteistään spriteistänsä illative spriteensä spriteihinsä adessive spritellään spritellänsä spriteillään spriteillänsä ablative spriteltään spriteltänsä spriteiltään spriteiltänsä allative spritelleen spritellensä spriteilleen spriteillensä essive spritenään spritenänsä spriteinään spriteinänsä translative spritekseen spriteksensä spriteikseen spriteiksensä abessive spritettään spritettänsä spriteittään spriteittänsä instructive — — comitative — spriteineen spriteinensä

Synonyms

• pelihahmo

Anagrams

• ripset