tunne

East Central German

Verb

tunne

1. (Erzgebirgisch) to do

References

• 1998 Karl Heinz Schmidt, Eierquatsch und drackite Supp: Ein heiteres Mundartbuch aus dem Erzgebirge und dem Vogtland, P. 28

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtunːeˣ/, [ˈt̪unːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -unːe
• Syllabification^(key): tun‧ne
• Hyphenation^(key): tun‧ne

Etymology 1

tuntea (“to feel, sense”) +‎ -e. First attested in 1837 in the literary language.

Noun

tunne

1. feeling, emotion (person's internal state of being)
2. feeling (emotional attraction or desire)
3. feeling, sensation (physical feeling or perception)

   Synonym: tuntu

4. sense (perception through the intellect, conscious awareness)

   Synonyms: tunto, tuntu

   turvallisuuden tunne ― sense of security

5. sentiment (feelings or emotions)

   kansallistunne ― national sentiment

6. feeling, intuition (perceptive insight such that as gained by instinct)

   Synonym: aavistus

   Minulla on sellainen tunne, että... ― I've got a feeling that...

Declension

Inflection of tunne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative		tunne	tunteet
genitive		tunteen	tunteiden tunteitten
partitive		tunnetta	tunteita
illative		tunteeseen	tunteisiin tunteihin
		singular	plural
nominative		tunne	tunteet
accusative	nom.	tunne	tunteet
	gen.	tunteen
genitive		tunteen	tunteiden tunteitten
partitive		tunnetta	tunteita
inessive		tunteessa	tunteissa
elative		tunteesta	tunteista
illative		tunteeseen	tunteisiin tunteihin
adessive		tunteella	tunteilla
ablative		tunteelta	tunteilta
allative		tunteelle	tunteille
essive		tunteena	tunteina
translative		tunteeksi	tunteiksi
abessive		tunteetta	tunteitta
instructive		—	tuntein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tunne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tunteeni tunteeni accusative nom. tunteeni tunteeni gen. tunteeni genitive tunteeni tunteideni tunteitteni partitive tunnettani tunteitani inessive tunteessani tunteissani elative tunteestani tunteistani illative tunteeseeni tunteisiini tunteihini adessive tunteellani tunteillani ablative tunteeltani tunteiltani allative tunteelleni tunteilleni essive tunteenani tunteinani translative tunteekseni tunteikseni abessive tunteettani tunteittani instructive — — comitative — tunteineni second-person singular possessor singular plural nominative tunteesi tunteesi accusative nom. tunteesi tunteesi gen. tunteesi genitive tunteesi tunteidesi tunteittesi partitive tunnettasi tunteitasi inessive tunteessasi tunteissasi elative tunteestasi tunteistasi illative tunteeseesi tunteisiisi tunteihisi adessive tunteellasi tunteillasi ablative tunteeltasi tunteiltasi allative tunteellesi tunteillesi essive tunteenasi tunteinasi translative tunteeksesi tunteiksesi abessive tunteettasi tunteittasi instructive — — comitative — tunteinesi first-person plural possessor singular plural nominative tunteemme tunteemme accusative nom. tunteemme tunteemme gen. tunteemme genitive tunteemme tunteidemme tunteittemme partitive tunnettamme tunteitamme inessive tunteessamme tunteissamme elative tunteestamme tunteistamme illative tunteeseemme tunteisiimme tunteihimme adessive tunteellamme tunteillamme ablative tunteeltamme tunteiltamme allative tunteellemme tunteillemme essive tunteenamme tunteinamme translative tunteeksemme tunteiksemme abessive tunteettamme tunteittamme instructive — — comitative — tunteinemme second-person plural possessor singular plural nominative tunteenne tunteenne accusative nom. tunteenne tunteenne gen. tunteenne genitive tunteenne tunteidenne tunteittenne partitive tunnettanne tunteitanne inessive tunteessanne tunteissanne elative tunteestanne tunteistanne illative tunteeseenne tunteisiinne tunteihinne adessive tunteellanne tunteillanne ablative tunteeltanne tunteiltanne allative tunteellenne tunteillenne essive tunteenanne tunteinanne translative tunteeksenne tunteiksenne abessive tunteettanne tunteittanne instructive — — comitative — tunteinenne third-person possessor singular plural nominative tunteensa tunteensa accusative nom. tunteensa tunteensa gen. tunteensa genitive tunteensa tunteidensa tunteittensa partitive tunnettaan tunnettansa tunteitaan tunteitansa inessive tunteessaan tunteessansa tunteissaan tunteissansa elative tunteestaan tunteestansa tunteistaan tunteistansa illative tunteeseensa tunteisiinsa tunteihinsa adessive tunteellaan tunteellansa tunteillaan tunteillansa ablative tunteeltaan tunteeltansa tunteiltaan tunteiltansa allative tunteelleen tunteellensa tunteilleen tunteillensa essive tunteenaan tunteenansa tunteinaan tunteinansa translative tunteekseen tunteeksensa tunteikseen tunteiksensa abessive tunteettaan tunteettansa tunteittaan tunteittansa instructive — — comitative — tunteineen tunteinensa

Derived terms

• tunnestautua
• tunteellinen
• tunteeton
• tunteikas
• tunteilla

compounds

• alemmuudentunne
• arkatunteinen
• edesvastuuntunne
• hellätunteinen
• herkkätunteinen
• hienotunteinen
• huonommuudentunne
• hyvänolontunne
• häpeäntunne
• hävyntunne
• janontunne
• kansallistunne
• kielitunne
• kiitollisuudentunne
• kivuntunne
• kylmäntunne
• näläntunne
• omanarvontunne
• onnentunne
• pahanolontunne
• pelontunne
• perhetunne
• riemuntunne
• riittämättömyydentunne
• sukulaistunne
• sukupuolitunne
• syyllisyydentunne
• tunneaalto
• tunneaines
• tunneala
• tunnearvo
• tunneasia
• tunneasteikko
• tunne-elämys
• tunne-elämä
• tunnehehku
• tunneherkkyys
• tunneherkkä
• tunneihminen
• tunneilmaisu
• tunneilmasto
• tunneilmaus
• tunneilmiö
• tunnekiihotus
• tunnekuohu
• tunnekylläinen
• tunnekylmä
• tunnekysymys
• tunneköyhä
• tunnelaatu
• tunnelataus
• tunnelukko
• tunnemyrsky
• tunnepatouma
• tunnepatoutuma
• tunneperäinen
• tunnepitoinen
• tunnepohja
• tunnepohjainen
• tunnereaktio
• tunnerekisteri
• tunneside
• tunnesisältö
• tunnesuhde
• tunnesyöminen
• tunnetaso
• tunnetila
• tunnetulva
• tunnetyö
• tunnevaltainen
• tunnevamma
• tunnevammainen
• tunnevoima
• tunneäly
• tunteenilmaisu
• tunteenilmaus
• tunteenomainen
• tunteenpurkaus
• tunteensiirto
• turvallisuudentunne
• vastuuntunne
• velvollisuudentunne
• yhteenkuuluvuudentunne
• ylemmyydentunne

Related terms

• nouns: tunnelma
• verbs: tunnistaa

Further reading

• “tunne”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 1 July 2023

Etymology 2

Verb

tunne

1. inflection of tuntea:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• nenut, tenun, unten

Middle English

Alternative forms

• tonne

Etymology

From Old English tunne.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtun(ə)/

Noun

tunne (plural tunnes)

1. cask; barrel

Descendants

• English: ton, tun

Neapolitan

Adjective

tunne m pl

1. masculine plural of tunno

Norwegian Nynorsk

Etymology 1

From Old Norse tunna.

Alternative forms

• tunna (bracket form)
• tynne (main form) (tynna (bracket form))
• tønne (main form, also Norwegian Bokmål) (tønna (bracket form))

Noun

tunne f (definite singular tunna, indefinite plural tunner, definite plural tunnene)

1. barrel (round vessel)

   Kan du bera desse tunnene for meg?

   Can you carry these barrels for me?

2. barrel (unit of measure)

Etymology 2

Alternative forms

• tunna (a infinitive)

Verb

tunne (present tense tunnar, past tense tunna, past participle tunna, passive infinitive tunnast, present participle tunnande, imperative tunne/tunn)

1. to swing (around something), rotate
2. to fuss, fidget

Etymology 3

Adjective

tunne n

1. (non-standard since 2012) definite singular of tunn
2. (non-standard since 2012) plural of tunn

References

• “tunne” in The Nynorsk Dictionary.

Old English

Etymology

From Proto-Germanic *tunnǭ, *tunnō (“tun, barrel, cask”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtun.ne/

Noun

tunne f

1. barrel, cask

Derived terms

• tunnebotm
• tynċen
• wīntunne

Descendants

• Middle English: tunne, tonne
  • English: ton, tun

References

• Joseph Bosworth; T. Northcote Toller (1898), “tunne”, in An Anglo-Saxon Dictionary, second edition, Oxford: Oxford University Press.

Swedish

Adjective

tunne

1. definite natural masculine singular of tunn