vanhettaa

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnhetːɑːˣ/, [ˈʋɑ̝nhe̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑnhetːɑː
• Syllabification^(key): van‧het‧taa
• Hyphenation^(key): van‧het‧taa

Verb

vanhettaa (dialectal)

1. (transitive, usually atelic, in common use dated) alternative form of vanhentaa

   Vuas lapsen kasvattaa ja vanhuksen vanhettaa.

   A year makes a child grow and an oldie age.

Conjugation

Inflection of vanhettaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhetan	en vanheta	1st sing.	olen vanhettanut	en ole vanhettanut
2nd sing.		vanhetat	et vanheta	2nd sing.	olet vanhettanut	et ole vanhettanut
3rd sing.		vanhettaa	ei vanheta	3rd sing.	on vanhettanut	ei ole vanhettanut
1st plur.		vanhetamme	emme vanheta	1st plur.	olemme vanhettaneet	emme ole vanhettaneet
2nd plur.		vanhetatte	ette vanheta	2nd plur.	olette vanhettaneet	ette ole vanhettaneet
3rd plur.		vanhettavat	eivät vanheta	3rd plur.	ovat vanhettaneet	eivät ole vanhettaneet
passive		vanhetetaan	ei vanheteta	passive	on vanhetettu	ei ole vanhetettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhetin	en vanhettanut	1st sing.	olin vanhettanut	en ollut vanhettanut
2nd sing.		vanhetit	et vanhettanut	2nd sing.	olit vanhettanut	et ollut vanhettanut
3rd sing.		vanhetti	ei vanhettanut	3rd sing.	oli vanhettanut	ei ollut vanhettanut
1st plur.		vanhetimme	emme vanhettaneet	1st plur.	olimme vanhettaneet	emme olleet vanhettaneet
2nd plur.		vanhetitte	ette vanhettaneet	2nd plur.	olitte vanhettaneet	ette olleet vanhettaneet
3rd plur.		vanhettivat	eivät vanhettaneet	3rd plur.	olivat vanhettaneet	eivät olleet vanhettaneet
passive		vanhetettiin	ei vanhetettu	passive	oli vanhetettu	ei ollut vanhetettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhettaisin	en vanhettaisi	1st sing.	olisin vanhettanut	en olisi vanhettanut
2nd sing.		vanhettaisit	et vanhettaisi	2nd sing.	olisit vanhettanut	et olisi vanhettanut
3rd sing.		vanhettaisi	ei vanhettaisi	3rd sing.	olisi vanhettanut	ei olisi vanhettanut
1st plur.		vanhettaisimme	emme vanhettaisi	1st plur.	olisimme vanhettaneet	emme olisi vanhettaneet
2nd plur.		vanhettaisitte	ette vanhettaisi	2nd plur.	olisitte vanhettaneet	ette olisi vanhettaneet
3rd plur.		vanhettaisivat	eivät vanhettaisi	3rd plur.	olisivat vanhettaneet	eivät olisi vanhettaneet
passive		vanhetettaisiin	ei vanhetettaisi	passive	olisi vanhetettu	ei olisi vanhetettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vanheta	älä vanheta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vanhettakoon	älköön vanhettako	3rd sing.	olkoon vanhettanut	älköön olko vanhettanut
1st plur.		vanhettakaamme	älkäämme vanhettako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vanhettakaa	älkää vanhettako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vanhettakoot	älkööt vanhettako	3rd plur.	olkoot vanhettaneet	älkööt olko vanhettaneet
passive		vanhetettakoon	älköön vanhetettako	passive	olkoon vanhetettu	älköön olko vanhetettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhettanen	en vanhettane	1st sing.	lienen vanhettanut	en liene vanhettanut
2nd sing.		vanhettanet	et vanhettane	2nd sing.	lienet vanhettanut	et liene vanhettanut
3rd sing.		vanhettanee	ei vanhettane	3rd sing.	lienee vanhettanut	ei liene vanhettanut
1st plur.		vanhettanemme	emme vanhettane	1st plur.	lienemme vanhettaneet	emme liene vanhettaneet
2nd plur.		vanhettanette	ette vanhettane	2nd plur.	lienette vanhettaneet	ette liene vanhettaneet
3rd plur.		vanhettanevat	eivät vanhettane	3rd plur.	lienevät vanhettaneet	eivät liene vanhettaneet
passive		vanhetettaneen	ei vanhetettane	passive	lienee vanhetettu	ei liene vanhetettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vanhettaa		present	vanhettava	vanhetettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhettaakseni vanhettaaksemme 2nd vanhettaaksesi vanhettaaksenne 3rd vanhettaakseen vanhettaaksensa		past	vanhettanut	vanhetettu
2nd	inessive2	vanhettaessa	vanhetettaessa	agent4	vanhettama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhettaessani vanhettaessamme 2nd vanhettaessasi vanhettaessanne 3rd vanhettaessaan vanhettaessansa		negative	vanhettamaton
	instructive	vanhettaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form vanhettaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vanhettamassa	—
	elative	vanhettamasta	—
	illative	vanhettamaan	—
	adessive	vanhettamalla	—
	abessive	vanhettamatta	—
	instructive	vanhettaman	vanhetettaman
4th3	verbal noun	vanhettaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhettamaisillani vanhettamaisillamme 2nd vanhettamaisillasi vanhettamaisillanne 3rd vanhettamaisillaan vanhettamaisillansa

Anagrams

• haettavan