vanuttaa

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vanuttadak. Equivalent to vanua (“to felt, mat”) +‎ -ttaa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnutːɑːˣ/, [ˈʋɑ̝nut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑnutːɑː
• Syllabification^(key): va‧nut‧taa
• Hyphenation^(key): va‧nut‧taa

Verb

vanuttaa

1. (transitive) to full, walk (to make cloth denser and firmer by soaking, beating and pressing)

   Synonym: huovuttaa

2. (transitive) to knead, work (dough, etc.)

Conjugation

Inflection of vanuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanutan	en vanuta	1st sing.	olen vanuttanut	en ole vanuttanut
2nd sing.		vanutat	et vanuta	2nd sing.	olet vanuttanut	et ole vanuttanut
3rd sing.		vanuttaa	ei vanuta	3rd sing.	on vanuttanut	ei ole vanuttanut
1st plur.		vanutamme	emme vanuta	1st plur.	olemme vanuttaneet	emme ole vanuttaneet
2nd plur.		vanutatte	ette vanuta	2nd plur.	olette vanuttaneet	ette ole vanuttaneet
3rd plur.		vanuttavat	eivät vanuta	3rd plur.	ovat vanuttaneet	eivät ole vanuttaneet
passive		vanutetaan	ei vanuteta	passive	on vanutettu	ei ole vanutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanutin	en vanuttanut	1st sing.	olin vanuttanut	en ollut vanuttanut
2nd sing.		vanutit	et vanuttanut	2nd sing.	olit vanuttanut	et ollut vanuttanut
3rd sing.		vanutti	ei vanuttanut	3rd sing.	oli vanuttanut	ei ollut vanuttanut
1st plur.		vanutimme	emme vanuttaneet	1st plur.	olimme vanuttaneet	emme olleet vanuttaneet
2nd plur.		vanutitte	ette vanuttaneet	2nd plur.	olitte vanuttaneet	ette olleet vanuttaneet
3rd plur.		vanuttivat	eivät vanuttaneet	3rd plur.	olivat vanuttaneet	eivät olleet vanuttaneet
passive		vanutettiin	ei vanutettu	passive	oli vanutettu	ei ollut vanutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanuttaisin	en vanuttaisi	1st sing.	olisin vanuttanut	en olisi vanuttanut
2nd sing.		vanuttaisit	et vanuttaisi	2nd sing.	olisit vanuttanut	et olisi vanuttanut
3rd sing.		vanuttaisi	ei vanuttaisi	3rd sing.	olisi vanuttanut	ei olisi vanuttanut
1st plur.		vanuttaisimme	emme vanuttaisi	1st plur.	olisimme vanuttaneet	emme olisi vanuttaneet
2nd plur.		vanuttaisitte	ette vanuttaisi	2nd plur.	olisitte vanuttaneet	ette olisi vanuttaneet
3rd plur.		vanuttaisivat	eivät vanuttaisi	3rd plur.	olisivat vanuttaneet	eivät olisi vanuttaneet
passive		vanutettaisiin	ei vanutettaisi	passive	olisi vanutettu	ei olisi vanutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vanuta	älä vanuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vanuttakoon	älköön vanuttako	3rd sing.	olkoon vanuttanut	älköön olko vanuttanut
1st plur.		vanuttakaamme	älkäämme vanuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vanuttakaa	älkää vanuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vanuttakoot	älkööt vanuttako	3rd plur.	olkoot vanuttaneet	älkööt olko vanuttaneet
passive		vanutettakoon	älköön vanutettako	passive	olkoon vanutettu	älköön olko vanutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanuttanen	en vanuttane	1st sing.	lienen vanuttanut	en liene vanuttanut
2nd sing.		vanuttanet	et vanuttane	2nd sing.	lienet vanuttanut	et liene vanuttanut
3rd sing.		vanuttanee	ei vanuttane	3rd sing.	lienee vanuttanut	ei liene vanuttanut
1st plur.		vanuttanemme	emme vanuttane	1st plur.	lienemme vanuttaneet	emme liene vanuttaneet
2nd plur.		vanuttanette	ette vanuttane	2nd plur.	lienette vanuttaneet	ette liene vanuttaneet
3rd plur.		vanuttanevat	eivät vanuttane	3rd plur.	lienevät vanuttaneet	eivät liene vanuttaneet
passive		vanutettaneen	ei vanutettane	passive	lienee vanutettu	ei liene vanutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vanuttaa		present	vanuttava	vanutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanuttaakseni vanuttaaksemme 2nd vanuttaaksesi vanuttaaksenne 3rd vanuttaakseen vanuttaaksensa		past	vanuttanut	vanutettu
2nd	inessive2	vanuttaessa	vanutettaessa	agent4	vanuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanuttaessani vanuttaessamme 2nd vanuttaessasi vanuttaessanne 3rd vanuttaessaan vanuttaessansa		negative	vanuttamaton
	instructive	vanuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form vanuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vanuttamassa	—
	elative	vanuttamasta	—
	illative	vanuttamaan	—
	adessive	vanuttamalla	—
	abessive	vanuttamatta	—
	instructive	vanuttaman	vanutettaman
4th3	verbal noun	vanuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanuttamaisillani vanuttamaisillamme 2nd vanuttamaisillasi vanuttamaisillanne 3rd vanuttamaisillaan vanuttamaisillansa

Derived terms

• vanuttaminen
• vanuttua
• vanutus

Related terms

• vanu
• vanua

Further reading

• “vanuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 4 July 2023

Anagrams

• auttavan