Arnold Meri
From Wikipedia, the free encyclopedia
Arnold Meri (1. syyskuuta 1919 Tallinna – 27. maaliskuuta 2009 Tallinna[1]) oli virolainen neuvostoeversti, joka taisteli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton puolella muun muassa puna-armeijan 22. virolaisen jalkaväkiarmeijakunnan joukoissa ja osallistui sodan alkuvaiheessa Porhovin puolustustaisteluihin. Dnon rautatieasemalla osoittamansa urheuden johdosta Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön asetuksella hänestä tuli Neuvostoliiton sankari ensimmäisenä virolaisena. Tuolloin hän oli 415. radiopataljoonan poliittisen ohjaajan apulainen. Hän oli myös Viron antifasistisen komitean puheenjohtaja; hän vastusti pronssisotilaan siirtämistä sekä vaati kansainvälistä oikeudenkäyntiä tuloksetta.[2]
Arnold Merestä tuli vuonna 1945 Neuvosto-Viron Komsomolin pääsihteeri. Hän kirjoitti Lavrenti Berijalle serkkunsa Lennart Meren palauttamiseksi Siperiasta perheineen sotasankarin arvovallalla. Vuonna 1951 Arnold Mereltä riistettiin virat ja arvonimet ja hänet karkotettiin Gorno-Altaiskiin, mutta hänet rehabilitoitiin Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1956 ja Meri palasi puoluetehtäviin Viroon.[3]