Bergiselschanze

Bergiselschanze on hyppyrimäki Innsbruckissa Itävallassa.

Bergiselschanze
Sijainti
Paikkakunta	Innsbruck, Itävalta
Katsomopaikat	22 500
Koordinaatit	47°14′55″N, 11°23′58.5″E
Avattu	23.1.1927
Remontoitu	1927, 1932, 1948, 1962, 1974, 1984, 2001, 2012, 2017
Seura	SC Bergisel, SV Innsbruck-Bergisel
Rakenne
K-piste	120 metriä
Mäkikoko	128 metriä
Mäkiennätys	138,0 metriä Michael Hayböck (4.1.2015)
Naisten mäkiennätys	136,0 metriä Sara Takanashi (22.1.2022)
Kesämäkiennätys	136,0 metriä Adam Małysz (11.9.2004)
Muovitus	Kyllä
Tornin korkeus	50 m
Vauhtimäen pituus	90,7 m
Vauhtimäen kulma	35°
Keulan pituus	6,5 m
Keulan korkeus	3,08 m
Keulan kulma	10,75°
Alastulorinteen kulma	34,5°
Infobox OK

Bergiselschanzesta hypätään yksi Keski-Euroopan mäkiviikon osakilpailuista. Hyppyrimäen on suunnitellut Zaha Hadid ja se toimii myös näkötornina ja ravintolana. Hyppyrimäen alitse menee A13-tien Bergiseltunnel.

Bergiselschanzessa on järjestetty vuosien 1964 ja 1976 talviolympialaisten avajaiset ja suurmäen kilpailut, sekä vuosien 1933, 1985 ja 2019 hiihdon MM-kilpailujen suurmäen kilpailut. Hyppyrimäessä on myös järjestetty talviuniversiadien suurmäen kilpailut vuosina 1968 ja 2005.

Historia

Ensimmäiset luonnonmäet Innsbruckiin tehtiin vuonna 1906 ja ensimmäinen hyppyrimäki vuonna 1908 Husslhofiin. Bergiseliin tehtiin ensimmäinen K50-luonnonmäki vuonna 1927, josta alkaen siellä on järjestetty kansainvälisiä mäkihyppykilpailuja. Vuoden 1933 MM-kilpailuja varten rakennettiin uusi puinen K70-hyppyrimäki, joka romahti vuonna 1941 ja vierailulla olleista jalkapallojoukkueista kuoli neljä jäsentä. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin uusi K80-hyppyrimäki, joka valmistui vuonna 1948. Vuosien 1964 ja 1976 talviolympialaisia varten hyppyrimäkeä, katsomoa ja muita tiloja suurennettiin ja modernisoitiin. Se toimi myös olympialaisten avajaisten pitopaikkana, päättäjäiset järjestettiin Olympiahallessa. Vuoden 1962 remontin jälkeen K-piste sijaitsi 90,5 metrissä ja vuoden 1974 remontin jälkeen 95 metrissä^[1] ja myöhemmin 106 metrissä. Hyppyrimäkeä remontoitiin myös vuonna 1984 seuraavan vuoden MM-kilpailuja varten, remontin jälkeen K-piste sijaitsi 110 metrissä ja HS-pisteeksi asetettiin myöhemmin 115 metriä.

Nykyinen Zaha Hadidin suunnittelema 50 metriä korkea hyppytorni on avattu vuonna 2001 ja monet hyppääjät pitävät tätä modernia tornia mukavana suorituspaikkana. Uuden hyppyrimäen rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös hiihtohissi ja alastulorinteeseen asennettiin muovitus. Rakennustyöt maksoivat yhteensä noin 12 miljoonaa euroa. Joulukuussa 2012 vauhtimäkeen asennettiin jäähdytysjärjestelmä, joka korvattiin 2017 nykyaikaisella jäädytettävällä latuprofiililla. Kesällä 2020 HS-piste siirrettiin 130 metristä 128 metriin.

Arvokilpailuvoittajat

Talviolympialaisissa 1964 suurmäen kilpailun voitti norjalainen Toralf Engan ja talviolympialaisissa 1976 suurmäen kilpailun voitti itävaltalainen Karl Schnabl.

Mäkihypyn maailmanmestaruuden vuonna 1933 voitti sveitsiläinen Marcel Reymond ja suurmäen maailmanmestaruuden vuonna 1985 voitti norjalainen Per Bergerud ja joukkuekilpailun Suomi joukkueella Tuomo Ylipulli, Pentti Kokkonen, Matti Nykänen ja Jari Puikkonen. Vuonna 2019 suurmäen maailmanmestaruuden voitti saksalainen Markus Eisenbichler ja joukkuekilpailun Saksa joukkueella Karl Geiger, Richard Freitag, Stephan Leyhe ja Markus Eisenbichler.

Talviuniversiadeissa 1968 suurmäen kilpailun voitti japanilainen Hiroshi Itagaki ja talviuniversiadeissa 2005 suurmäen kilpailun voitti itävaltalainen Manuel Fettner.

Mäkiennätyksen kehittyminen (miehet)

Mäkiennätyksen 138,0 metriä on hypännyt Michael Hayböck, epävirallisen mäkiennätyksen 139,0 metriä on hypännyt Markus Eisenbichler.

Bergiselschanze vuonna 1962.

Bergiselschanze kesällä 2004.

Bergiselschanze talvella 2017.

Bergiselschanzen vauhtimäkitorni.

Bergiselschanzen vauhtimäki ja alastulorinteen kumpu.

Päivämäärä	Hyppääjä	Pituus	Kilpailu	Kommentti
23.1.1927	Heinrich Mayerl	47,5 m	Avajaiset	Luonnonmäen mäkiennätys
1.1.1928	Gustav Lantschner	53,5 m
17.2.1929	Alf Andersen	62,0 m	Tri-State-kilpailu	K60-mäen mäkiennätys
	Walter Glaß	65,0 m		Kaatunut
11.3.1932	Rudolf Hrabic	62,0 m		K60-mäen mäkiennätys
15.1.1933	Randmod Sørensen	66,0 m
11.2.1933	Gregor Höll	72,5 m	MM-kilpailut 1933
12.2.1933	Birger Ruud	74,5 m
	Sigmund Ruud	75,0 m
	Randmod Sørensen	81,0 m		Kaatunut
	Birger Ruud	82,0 m		Kaatunut
13.1.1935	Josef Bradl	75,0 m
2.1.1938		76,5 m
	Toni Eisgruber	79,0 m		Kaatunut
	Reidar Andersen	79,5 m		K70-mäen mäkiennätys
	Josef Bradl	80,5 m		Kaatunut
6.1.1955	Torbjørn Ruste	79,5 m	Keski-Euroopan mäkiviikko
5.1.1956	Koba Zakadze	82,5 m
6.1.1956		79,5 m
6.1.1961	Kalevi Kärkinen	84,5 m
30.12.1961	Willi Egger	89,5 m		K80-mäen mäkiennätys
30.12.1962	Toralf Engan	91,5 m
5.1.1964	Józef Przybyła	95,5 m
9.2.1964	Veikko Kankkonen		Talviolympialaiset 1964	[2]
4.1.1970	Bjørn Wirkola	98,0 m	Keski-Euroopan mäkiviikko
	Horst Queck	99,0 m		K90,5-mäen mäkiennätys
4.1.1975	Karl Schnabl
	Hans Millonig	101,0 m		Kaatunut
	Karl Schnabl	100,0 m
3.1.1976	Peter Leitner	103,0 m		K95-mäen mäkiennätys
3.1.1978	Falko Weißpflog	106,0 m
2.1.1980	Hubert Neuper	107,0 m	Maailmancup
4.1.1984	Klaus Ostwald	107,5 m	Maailmancup	K106-mäen mäkiennätys
	Jens Weißflog
4.1.1985	Pavel Ploc	112,0 m	Maailmancup
4.1.1987	Ernst Vettori		Maailmancup
4.1.1994	Andreas Goldberger	114,5 m	Maailmancup
3.1.1995	Kazuyoshi Funaki	117,0 m	Maailmancup
4.1.1995		117,5 m
4.1.1997	Dieter Thoma	120,0 m	Maailmancup
3.1.1999	Martin Schmitt	121,0 m	Maailmancup	Kaatunut
3.1.2001	Adam Małysz	120,5 m	Maailmancup	HS115-mäen mäkiennätys
2.1.2002	Clint Jones	127,5 m	Continental Cup
	Michael Neumayer
	Dirk Else	128,5 m
3.1.2002	Igor Medved	130,0 m	Maailmancup
	Michael Uhrmann
	Martin Schmitt	131,0 m
	Andreas Widhölzl	132,0 m
	Sven Hannawald
		132,5 m
	Balthasar Schneider	125,0 m
	Primož Peterka
	Ildar Fatšullin	127,0 m
	Valery Kobelev	130,5 m
4.1.2002	Sven Hannawald	134,5 m
4.1.2015	Stefan Kraft	137,0 m	Maailmancup
	Michael Hayböck	138,0 m		HS130-mäen mäkiennätys, toinen käsi osui lumeen.
3.1.2022	Markus Eisenbichler	139,0 m	Maailmancup

Mäkiennätyksen kehittyminen (naiset)

Naisten mäkiennätyksen 136,0 metriä on hypännyt Sara Takanashi.

Päivämäärä	Hyppääjä	Pituus	Kilpailu	Kommentti
21.1.2022	Martina Zanitzer	98,0 m	Continental Cup
	Océane Avocat Gros	102,5 m
	Irina Avvakumova	126,0 m
	Sara Takanashi	127,0 m
	Jerneja Brecl	127,5 m
	Sara Takanashi
	Irina Avvakumova
	Aleksandra Kustova	131,5 m
22.1.2022	Sara Takanashi	136,0 m

Kesämäkiennätyksen kehittyminen

Kesämäkiennätyksen 136,0 metriä on hypännyt Adam Małysz.^[3]

Päivämäärä	Hyppääjä	Pituus	Kilpailu	Kommentti
13.9.2002	Gerhard Hofer	109,0 m	Kesä-GP
	Mathias Hafele	110,5 m
	Manuel Fettner	112,5 m
	Florian Liegl	114,0 m
	Reinhard Schwarzenberger	118,5 m
	Valery Kobelev	126,0 m
	Matti Hautamäki	126,5 m
	Martin Koch
	Martin Höllwarth	132,0 m
		135,0 m
	Gerhard Hofer	105,5 m
	Markus Eigentler	111,5 m
	Stefan Kaiser
	Manuel Fettner	115,0 m
	Christian Nagiller	123,0 m
	Reinhard Schwarzenberger	127,0 m
	Christof Duffner	131,5 m
14.9.2002	Martin Koch
31.8.2003	Maximilian Mechler
	Reinhard Schwarzenberger
	Rok Benkovič	132,0 m
	Veli-Matti Lindström	135,0 m
11.9.2004	Adam Małysz	136,0 m
18.11.2019	Jan Hörl	144,0 m		Kaatunut

Lähteet

• Bergisel skisprungschanzen.com (englanniksi, saksaksi, puolaksi)
• Results – Innsbruck fis-ski.com (englanniksi)

Viitteet

1. Official Report of the 1976 Olympic Winter Games (s. 83) digital.la84.org. 1976. LA84 Foundation (internetversio). Viitattu 4.1.2019. (saksaksi, ranskaksi, englanniksi)
2. Official Report of the 1964 Olympic Winter Games (s. 119) digital.la84.org. 1964. LA84 Foundation (internetversio). Viitattu 4.1.2019. (saksaksi)
3. Grand Prix Results – Innsbruck fis-ski.com. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bergiselschanze Wikimedia Commonsissa

Mäkihypyn maailmancup kaudella 2010–2011

Ruka, Kuusamo | Puijo, Kuopio | Lysgårdsbakken, Lillehammer | Čerťák, Harrachov | Gross-Titlis-Schanze, Engelberg Keski-Euroopan mäkiviikko: Schattenbergschanze, Oberstdorf | Große Olympiaschanze, Garmisch-Partenkirchen | Bergiselschanze, Innsbruck | Paul-Ausserleitner-Schanze, Bischofshofen Čerťák, Harrachov | Ōkurayama, Sapporo | Wielka Krokiew, Zakopane Team Tour: Mühlenkopfschanze, Willingen | Vogtlandarena, Klingenthal | Heini-Klopfer-Skiflugschanze, Oberstdorf Vikersundbakken, Vikersund | Salpausselkä, Lahti | Letalnica, Planica