suomalainen sotilas From Wikipedia, the free encyclopedia
Ejwind Isac Johannes Ahonius (5. helmikuuta 1897 Kangasala – 24. elokuuta 1963) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat asemapäällikkö Rudolf Josef Kristian Ahonius ja Signe Maria Alanco. Hänen puolisoitaan olivat Gunhorg Ålgren ja Martta Lahtinen.[1][2]
Ejwind Ahonius | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Muut nimet | Ejwind Isac Johannes Ahonius |
Syntynyt | 5. helmikuuta 1897 Kangasala |
Kuollut | 24. elokuuta 1963 (66 vuotta) |
Jääkäri | |
Korkein sotilasarvo | jääkärimajuri |
Ahonius opiskeli kuusi luokkaa Tampereen suomalaisessa yhteiskoulussa. Keskikoulutodistuksen hän sai Viitasaaren yhteiskoulusta vuonna 1915. Hän suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1921. Taktiikan soveltamiskurssin hän suoritti vuonna 1925 ja voimistelunjohtajakurssin 1931. Komppanianpäällikkökurssille hän osallistui vuonna 1933 ja suoritti suojeluskuntain komentajakurssin vuosina 1934–1935 Suojeluskuntain päällystökoulussa.[1][2]
Ahonius liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 25. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 1. konekiväärikomppaniaan. Ahonius otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Ahonius saapui takaisin Suomeen vänrikiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Ahonius komennettiin sisällissodassa 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonaan adjutantiksi ja myöhemmin komppanianpäälliköksi. Hän otti osaa Kalevankankaan, Tampereen, Rajamäen, Tarpilan ja Raivolan taisteluihin.[1][2][3]
Sisällissodan jälkeen Ahonius palveli 2. jääkärirykmentin 1. pataljoonan adjutanttina ja 9. heinäkuuta 1918 alkaen 1. konekiväärikomppanian päällikkönä. Nuoremmaksi upseeriksi Karjalan kaartin 1. konekiväärikomppaniaan hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 ja myöhemmin 2. pataljoonan adjutantiksi. Puolustusvoimista hän erosi 28. joulukuuta 1918 lähteäkseen Viron vapaussotaan, johon hän otti osaa 1. Suomalaisen vapaajoukon 2. pataljoonan 5. komppanian konekivääriosaston päällikkönä. Vuonna 1919 lopulla hän toimi Kuopion maalaiskunnan suojeluskunnan paikallispäällikkönä, kunnes vuoden 1920 alussa osallistui Vienan retkikuntaan. Hän astui 1. helmikuuta 1920 palvelukseen Karjalan Kaartin Rykmenttiin, jossa toimi nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä, josta tehtävästä hänet siirrettiin 16. helmikuuta 1924 suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja määrättiin Viipurin suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi. 1. helmikuuta 1927 hänet siirrettiin apuopettajaksi Suojeluskuntain päällystökouluun ja 1. kesäkuuta 1927 Kuopion suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi. Ejwind Isac Johannes Ahonius erosi puolustusvoimien palveluksesta 30. syyskuuta 1928, jonka jälkeen hän toimi edelleen suojeluskuntatyössä mukana.[1][2]
Talvisotaan Ahonius osallistui Erillinen pataljoona 25:n komentajana. Hän osallistui taisteluihin Joutsijärvi–Märkäjärvi–Saija-suunnalla. Välirauhan aikana hän toimi pataljoonan komentajana Lapin Ryhmässä ja Jalkaväkirykmentti 32:ssa sekä Pohjolan suojeluskuntapiirin 1. ja 2. alueen aluepäällikkönä. Hän osallistui myös ennen jatkosodan syttymistä panssarintorjunta-aselajin kertausharjoituksiin. Jatkosotaan hän osallistui tykkikomppanian päällikkönä Jalkaväkirykmentti 33:ssa (toimi myös vs. rykmentin ja pataljoonan komentajana). Tykkikomppanian päällikkönä hän osallistui taisteluihin Sallan suunnalla. Vuonna 1943 hänet siirrettiin 6. divisioonan 23. tykkikomppanian päälliköksi, ja vuonna 1943 Kemijärven komendantiksi, missä tehtävässä olikin sodan päättymiseen saakka.[2]
Sotien jälkeen Ahonius toimi Pohjolan suojeluskuntapiirin 1. alueen aluepäällikkönä. Suojeluskuntien lakkauttamisen jälkeen hän siirtyi liikemieheksi ja edustajaksi sekä Kansallisen Kokoomuksen matkasihteeriksi. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat Lapissa samoilu ja kullanhuuhdonta. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]
Hän toimi ruotsin kielen tuntiopettajana Kajaanissa, Oulussa, Lieksassa, Nurmeksessa ja Lohjalla vuosina 1953–1963.[2]
Hän oli Rovaniemen reserviupseerikerhon perustajajäsen vuonna 1937 ja 1937–1938 ja kunniapuheenjohtaja.[1][2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.