Johan Fredrik Wallenius

Johan Fredrik Wallenius (14. elokuuta 1765 Turku − 12. tammikuuta 1836 Turku) oli suomalainen lääkäri, kanslianeuvos ja kaunopuheisuuden professori.

Johan Fredrik Wallenius vuonna 1827.

Elämäkerta

Johan Walleniuksen vanhemmat olivat Martin Johan Wallenius ja Renata Frostera (vihitty Turussa 24. kesäkuuta 1764). Isä toimi Turun Akatemian matematiikan professorina. Johan Walleniuksesta leivottiin ylioppilas 12-vuotiaana 1777 ja filosofian kandidaatti viittä vuotta myöhemmin. Filosofian maisteri hänestä tuli samana vuonna. Hänen tohtorin väitöksensä käsitteli pettua: sen olemusta ja käyttöä. Väitöksen ohjasi professori Carl Niclas Hellenius.

Wallenius opiskeli sitten lääketiedettä Tukholmassa. 20-vuotiaana vuonna 1785 hän oli lääketieteen lisensiaatti. Vuonna 1786 hän sai erikoisluvalla lääketieteen tohtorin oppiarvon. Wallenius ryhtyi lääkäriksi toimien Hämeen piirilääkärinä ja myöhemmin Uudenmaan piirilääkärinä. Toisinaan hän työskenteli myös sotilaslääkärinä.

Vuonna 1799 Wallenius nimitettiin Suomen Talousseuran sihteeriksi Turkuun. Vuonna 1800 Turun Akatemia valitsi hänet kasvitieteen demonstraattoriksi ja lääketieteen apulaiseksi. Näihin aikoihin hän kiinnostui kielten opiskelusta. Henrik Gabriel Porthanin kuoltua nimitettiinkin Wallenius vuonna 1805 akatemian kaunopuheisuuden professoriksi. Wallenius laati useita väitöskirjoja, kaikki latinaksi.

Akatemiatyöskentelyn lisäksi Wallenius teki ansiokkaan päivätyön yhteiskunnallisissa asioissa. Hän muun muassa toimitti Åbo Allmänna Tidningiä 1810–1814 ja yksin Åbo Tidningaria vuosina 1828–1836. Kanslianeuvokseksi hänet nimitettiin 1822. Turun palon jälkeen akatemia muutti Helsinkiin, mutta Wallenius ei.

Vuonna 1810 Wallenius ohjasi P. U. F. Sadelinin väitöksen Fauna Fennica sive Enumeratio Animalium, quae alit terra Finlandiae Insulaeque ei adjacentes. Gustaf Aminoff julkaisi vuonna 1827 ensimmäinen suomalaista aatelia koskevan selvityksen Finska adelns och riddarhusets historia Johan Walleniuksen ohjauksessa.^[1]

Johan Fredrik Wallenius kuoli Turussa naimattomana vesipöhöön 12. tammikuuta 1836 ja haudattiin 27. tammikuuta 1836.^[2]

Lähteet

• Lehikoinen, Esa et al.: Suomen lintutieteen synty – Turun Akatemian aika. Turku: Faros, 2009. ISBN 978-952-5710-04-5.

Viitteet

1. Suomen Sukututkimusseuran blogi
2. Suomen Sukututkimusseuran Turun ruotsalaisen seurakunnan haudattujen luettelo