Ken Livingstone
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kenneth Robert "Ken" Livingstone (s. 17. heinäkuuta 1945 Lontoo, Iso-Britannia) on brittiläinen Työväenpuoluetta edustava poliitikko. Livingstone toimi Lontoon pormestarina (englanniksi Mayor of London) vuodesta 2000, eli viran perustamisesta asti vuoteen 2008. Livingstone toimi myös vastaavan tyyppisessä virassa vuosina 1981–1986 tittelillä Leader of the Greater London Council. Livingstone on toiminut myös Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsenenä vuodet 1987–2001.
| Ken Livingstone | |
|---|---|
 |
|
| Lontoon pormestari | |
|
2000–2008
|
|
| Edeltäjä | Virka perustettiin |
| Seuraaja | Boris Johnson |
| Suur-Lontoon valtuuston puheenjohtaja | |
|
1981–1986
|
|
| Edeltäjä | Horace Cutler |
| Seuraaja | Virka lakkautettiin |
| Kansanedustaja | |
|
11. kesäkuuta 1987 – 7. kesäkuuta 2001
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. heinäkuuta 1945 Lontoo |
| Tiedot | |
| Puolue | työväenpuolue |
| Aiheesta muualla | |
| www.london.gov.uk | |
Livingstone tunnetaan lehdistössä nimellä ”Puna-Ken” (Red Ken) vasemmistolaisten mielipiteidensä vuoksi. Pormestarinasemansa jälkeen hän otti vastaan aseman Venezuelan presidentti Hugo Chávezilta työskennelläkseen pääkaupunki Caracasin konsulttina.[1]
Livingstone syntyi Etelä-Lontoossa Streathamissa. Hän työskenteli laboratorioteknikkona ennen politiikkaan lähtöään, valmistui opettajaksi 1973 ja on työskennellyt mm. ravintolakriitikkona.
Hänet valittiin Lambethin valtuustoon 1971 ja Suur-Lontoon valtuustoon Työväenpuolueen riveistä 1973. Vuonna 1979 hän yritti parlamenttiin, muttei päässyt läpi. Hän oli Suur-Lontoon valtuuston eli GLC:n (Greater London Council) puheenjohtaja vuodesta 1981 siihen asti kunnes se lopetettiin 1986. Hänet valittiin parlamenttiin 1987, 1992 ja 1997.
GLC:n johtajana Livingstone herätti huomiota radikaaleilla vasemmistolaisilla mielipiteillään. Hän vastusti pääministeri Margaret Thatcherin oikeistolaista politiikkaa asettamalla GLC:n rakennuksen katolle, vastapäätä parlamenttitaloa, valtavan kyltin jossa kerrottiin Lontoon kasvavista työttömyysluvuista. Hän myös julisti Lontoon ydinaseista vapaaksi vyöhykkeeksi. Hän on kannattanut suhteellisen vaalitavan käyttöönottoa ja Euroopan integraatiota. Livingstone tukee vahvasti seksuaalivähemmistöjen, naisten ja vähemmistöjen oikeuksia. Joulukuussa 1982 hän kutsui Sinn Féinin johtajat Gerry Adamsin ja Danny Morrisonin Lontooseen, mutta heitä ei päästetty maahan terrorismin vastaisen lainsäädännön nojalla. Iltapäivälehdissä Livingstone muodostui vihan kohteeksi. Muun muassa The Sun nimitti häntä ”Britannian vastenmielisimmäksi mieheksi”.
Kun konservatiivit voittivat vuoden 1983 vaalit, he käynnistivät suunnitelmansa hajottaa Lontoon valtuusto ja jakaa kaupunki erillisiin kuntatasoisiin yksiköihin. GLC kävi massiivisen ja kalliin kampanjan ”Lontoon demokratian puolesta”. GLC lakkautettiin virallisesti 31. maaliskuuta 1986. Vuonna 1987 Livingstone julkaisi omaelämäkerrallisen julistuksen If Voting Changed Anything They’d Abolish It.
Livingstone nousi vuonna 1987 kansanedustajaksi Itä-Brentin vaalipiiristä, muttei pitänyt maanlaajuisesta politiikasta, eivätkä hänen radikaalit sosialistiset mielipiteensä olleet enää muodissa Työväenpuolueessa, joka siirtyi nopeasti kohti poliittista keskustaa.
Vuoden 1997 vaaleissa Työväenpuolue sai voiton Tony Blairin johdolla ja Livingstonekin valittiin uudelleen. Työväenpuolueen ehdotuksiin kuului Greater London Authorityn (GLA) perustaminen, joka vastasi vanhaa GLC:tä. Se koostuisi 32 kuntatasoisesta borough’sta ja Lontoon Citystä. Sen johtoon tulisi ensimmäistä kertaa Lontoon historiassa vaaleilla valittu pormestari.
Alkuvuodesta 2000 valittiin Työväenpuolueen ehdokas pormestarin virkaan. Livingstone sai vaaleissa suurimman äänimäärän, mutta tästä huolimatta hävisi entiselle terveysministeri Frank Dobsonille, koska istuvien kansanedustajien ja eurokansanedustajien äänillä oli suurempi painoarvo. Livingstone ilmoitti tästä huolimatta ryhtyvänsä itsenäiseksi ehdokkaaksi, mistä syytä hänet erotettiin puolueesta.
4. toukokuuta pidetyssä vaalissa Livingstone sai 38,11 % äänistä, konservatiivien ehdokas 26,5 %, Työväenpuolueen Dobson jäi kolmannelle tilalle vain 12,78 %:lla äänistä vähän ennen liberaalidemokraatteja. Toisella kierroksella Livingstone voitti 57,92 %:lla äänistä.
Livingstonen aikana otettiin käyttöön Lontoon liikenteen ruuhkavero tai ”puna-Kenin vero” (virallisesti London Congestion Charge) alkaen 17. helmikuuta 2003. Sen tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen käyttöä. Se tarkoittaa päivittäistä 8 punnan (n. 12 €) maksua jokaiselle Lontoon keskustassa 07:00–18:30 välisenä aikana liikkuvalle henkilöautolle (mikä on kuitenkin vähemmän kuin tunnin pysäköinti alueella). Marraskuussa 2003 Political Studies Association nimitti hänet vuoden poliitikoksi maksun käyttöönoton onnistuttua.
Ennen Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin vierailua Lontoossa marraskuussa 2003 Livingstone kutsui häntä ”suurimmaksi uhkaksi elämälle maan päällä” ja järjesti kaupungintalolla varjovastaanottajaiset, joihin oli tervetullut ”kuka tahansa, joka ei ole George Bush”. Bushin lisäksi Livingstone on arvostellut Saudien kuningasperhettä sanoen toivovansa näiden roikkuvan vielä jonain päivänä lyhtypylväässä ja maan saavan edustuksellisen hallituksen[2] sekä syyttänyt Ariel Sharonia sotarikolliseksi Sabran ja Shatilan verilöylyn vuoksi ja sanonut Israelin laajenemiseen liittyvän etnisen puhdistuksen.[3]
Livingstone haki uudelleen Työväenpuolueen jäsenyyttä 2002, mutta hänen hakemuksensa hylättiin. Loppuvuodesta 2003 mielipidemittaukset näyttivät Työväenpuolueen viralliselle ehdokkaalle heikkoa kannatusta ja puolue, mukaan kukien Blair itse, pelkäsi tulevansa nöyryytetyksi jäädessään neljännelle sijalle. Vuoden 2004 alussa puolueen kansallinen keskuskomitea hyväksyi uudelleen Livingstonen jäsenyyden ”totuuskokeen” jälkeen ja hänet otettiin viralliseksi ehdokkaaksi vuoden 2004 pormestarinvaaliin.
10. kesäkuuta 2004 vaalissa hän sai 35,70 % äänistä ensimmäisellä kierroksella ja 55,39 % toisella konservatiivien Steven Norrisia vastaan.
Heinäkuussa 2004 Livingstone herätti vihastusta syleilemällä kiisteltyä saarnaajaa Yusuf al-Qaradawia. Livingstonen kauteen sattuvat mm. Lontoon pommi-iskut 7. heinäkuuta 2005 ja 21. heinäkuuta 2005.
Helmikuussa 2005 hän käski juutalaista Evening Standard -lehden toimittajaa Oliver Finegoldia etsimään töitä lehdestä, joka ei ole tukenut fasisteja ja vertasi tätä sitten keskitysleirivartijaan, ”joka tekee vain työtään”.[4] Varsin kiistellyssä tuomiossa oikeus päätti pidättää Livingstonen neljäksi viikoksi virantoimituksesta alkaen 1. maaliskuuta 2006, mutta tuomion täytäntöönpanoa lykättiin valituksen vuoksi. Livingstone sanoo vain ilmaisseensa rehellisen mielipiteensä Associated Newspapersin lehdistä, muttei aikonut loukata juutalaisia.[5]
Vuonna 2010 Livingstone osallistui 25 brittiparlamentaarikon joukossa The Independentissä julkaistuun kirjeeseen, jossa osoitettiin tukea Venezuelan presidentti Hugo Chavezin ajamille sosiaalisille uudistuksille ja vastustettiin USA:n puuttumista Venezuelan sisäisiin asioihin.[6]
Vuonna 2012 Livingstone pyrki jälleen Lontoon pormestariksi, mutta hävisi äärimmäisen niukasti konservatiivien Boris Johnsonille äänin 1 054 811 – 992 273. Tuloksen jälkeen Livingstone ilmoitti näiden vaalien jäävän hänen viimeisikseen.[7]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
