Lääni
aluehallinnon ylimmästä tasosta käytetty nimitys / From Wikipedia, the free encyclopedia
Lääni (ruots. län) on valtion aluehallinnon ylimmästä tasosta Suomessa ja Ruotsissa käytetty nimitys. Lääni on osa valtionhallintoa, eikä sillä ole itsehallintoa, demokraattisesti valittua edustusta tai lainsäädäntövaltaa. Läänin johdossa on hallituksen nimittämä maaherra, joka johtaa lääninhallitusta. Maaherran asemaan on yleisesti nimitetty vanhempia ansioituneita poliitikkoja.
Ruotsin läänit ovat edelleen olemassa, mutta Suomen läänit lakkautettiin vuoden 2010 alussa.[1] Läänien tilalle Suomessa tulivat aluehallintovirastot.
Aikaisemmin lääni tarkoitti aluetta, jonka kuningas antoi palkaksi eli läänitykseksi aateliselle tämän valtakunnalle ja kuninkaalle suorittamista palveluksista. Keskiajalta uuden ajan alkuun Ruotsissa oli linnaläänejä valtionhallinon yksiköinä. Vuoden 1634 hallitusmuodossa määrättiin nykyisestä lääninhallinnosta. Lääninhallinnon tehtäviä ja historiaa on kuvattu tarkemmin Suomen ja Ruotsin läänejä käsittelevissä artikkeleissa.