Majak
From Wikipedia, the free encyclopedia
Majak on ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitos Venäjällä Tšeljabinskin alueen pohjoisosissa noin 71 kilometriä Tšeljabinskistä luoteeseen. Majakin alue sijaitsee Ozjorskin ja Kyštymin kaupunkien lähellä, noin 5–10 kilometriä Ozjorskista etelään ja kaakkoon.
Ydinasekilpajuoksun alkaessa alueelle perustettiin plutoniumin tuotantoreaktoreita jo 1945–1948. Alueella oli aikanaan 5 ydinreaktoria, sittemmin siitä on tullut tunnettu erityisesti ydinjätteen varastointi- ja jälleenkäsittelylaitoksena.
Myös suomalaisesta Loviisan ydinvoimalaitoksesta kuljetettiin korkea-aktiivista käytettyä ydinpolttoainetta yli 20 vuoden ajan käsiteltäväksi Majakiin, vuoteen 1996 asti.[1]
Kyštymin ydinonnettomuus on maailmanhistorian kolmanneksi pahin ydinonnettomuus ja oli siihenastisista pahin.[2] Laitoksessa tapahtui 29. syyskuuta 1957 voimakas räjähdys jätesäiliössä, jossa oli korkearadioaktiivista jätettä. Tapahtuma tunnetaan Kyštymin onnettomuutena, ja saastuneesta alueesta on myöhemmin käytetty nimitystä "Kyštymin jalanjälki". Räjähdys johtui säiliön jäähdytysjärjestelmän viasta.[3]
Päästön määrä oli 40 PBq fissiotuotteita. Päästöstä 91 prosenttia muodostivat cerium-144 ja zirkonium-95 (molemmat melko lyhytikäisiä isotooppeja, joiden puoliintumisajat ovat 285 ja 64 vuorokautta). Lisäksi oli 1 PBq strontium-90:ää, ja 13 TBq cesium-137:ää. 300 × 50 km:n laajuisen saastuneen vyöhykkeen (EURT) saastuneisuus oli Sr-90:lla yli 4 kBq/m². Sr-90:n kokonaislaskeuma oli noin 2 kBq/m². 17 km²:n laajuisen alueen saastelaskeuma oli noin 100 MBq Sr-90/m².
Laskeuma-alueen asukasmäärä oli 270 000. Alueelta evakuoitiin kuitenkin vain 10 000 henkeä.[3] Suurevakuointi suoritettiin siellä, missä ylittyi Sr-90:n, puoliintumisajaltaan 28,8 vuotta, kriittinen raja. Noin 800 km² suuruinen maa-alue julistettiin käyttökieltoon, mutta 82 prosenttia alueesta on myöhemmin metsitetty ja otettu maatalouskäyttöön.
Neuvostoliiton viranomaiset salasivat Kyštymin onnettomuuden pääosin vuoteen 1980, jolloin neuvostoliittolainen biologi Žores Medvedev paljasti sen. Tapahtuma on luokiteltu toiseksi korkeimmalle tasolle 6 (vakava ydinonnettomuus) kansainvälisellä, 7-portaisella INES-asteikolla.
Laitoksen ympäristössä on tapahtunut useita ympäristökatastrofeja sen perustamisesta lähtien, ja aluetta pidetään yhtenä maailman saastuneimmista.
Tšeljabinskin alueella Venäjällä havaittiin 30. syyskuuta 2017 kohonneita radioaktiivisen ruteniumin pitoisuuksia. Venäjä selitti radioaktiivisuuden johtuvan ilmakehässä tuhoutuneesta satelliitista, mutta lännessä epäiltiin vuodon tulleen Majakin jälleenkäsittelylaitokselta. Venäjä kiisti epäilyn, mutta radioaktiivisuudelle ei saatu uskottavaa selitystä.[4][5]
Marraskuussa 2017 ranskalainen IRSN-laitos sijoitti ruteniumin lähteen tietokonesimulaatiolla Volgan ja Uralin välille.[6]
Saksalaiset tutkijat olivat yhtä mieltä siitä, että rutenium oli peräisin eteläiseltä Uralilta[7]. IRSN sulki pois ydinvoimalassa tapahtuneen onnettomuuden mahdollisuuden[7]. 2018 IRSN-laitoksen tutkijat esittivät, että vuoto oli voinut olla peräisin Majakista ja onnettomuus olisi tapahtunut valmistettaessa materiaalia italialaiseen neutriinotutkimukseen[7].
Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa satelliitista johtuneen päästön mahdollisuus voitiin sulkea pois[8]. Samoin poissuljettiin se mahdollisuus, että päästö olisi peräisin Romanian alueelta[8]. Tutkijoiden keräämä aineisto viittaa siihen, että päästö on peräisin jostakin Etelä-Uralilla sijaitsevasta ydinpolttoaineen uudelleenkäsittelylaitoksesta, mahdollisesti Majakista[8]. Tutkijat spekuloivat, että kyseessä on ollut onnettomuus, joka on sattunut tuotettaessa radioaktiivista materiaalia italialaiselle tutkimuslaitokselle.[8] Washington Post -lehdessä julkaistun, tutkimukseen perustuvan uutisen mukaan isotooppia (Ru-106) leijaili Euroopan yllä viikkojen ajan, jonka jälkeen säteilyarvot palasivat normaalille tasolle. Radioaktiivinen pilvi ei ollut haitallinen ainakaan Venäjän ulkopuolella. Venäjän viranomaiset ovat toistuvasti kiistäneet osallisuutensa tapaukseen. [9]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
