Tšeljabinskin alue

Tšeljabinskin alue (ven. Челябинская область, Tšeljabinskaja oblast) on Venäjän federaation alue Uralvuorten itäpuolella Länsi-Siperiassa Aasiassa.

Tšeljabinskin alue Челябинская область
Lippu	Vaakuna
Alueen sijainti Venäjän federaation kartalla
Koordinaatit: 55.1547°N, 61.3758°E (Tšeljabinsk)
Valtio	Venäjä
Perustettu	17. tammikuuta 1934
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Tšeljabinsk
– suurin kaupunki	Tšeljabinsk (1 130 132 as.)[1]
– kuvernööri	Mihail Jurevitš
Pinta-ala	87 900 km²
Väkiluku (2010)	3 476 217[1]
Kielet	venäjä
BKT (2010)	645 932,0 milj. RUB[2] (eli 1,73 % Venäjän BKT:stä)
– asukasta kohti	185 815 RUB, noin 4 552 EUR[3] (eli 71 % Venäjän keskiarvotasosta)
Aikavyöhyke	UTC+5 (MSK+2)
Symbolit
– lippu	Tšeljabinskin alueen lippu
– vaakuna	Tšeljabinskin alueen vaakuna
Lyhenteet
– rekisterikilven tunnus	74, 174
– ISO 3166	RU-CHE
pravmin74.ru (venäjäksi)
Infobox OK

Maantiede

Tšeljabinskin alue

Tšeljabinsk

Magnitogorsk

Zlatoust

Miass

Kopeisk

Ozjorsk

Troitsk

Snežinsk

Satka

Kyštym

Korkino

Južnouralsk

Trjohgornyi

Aša

Verhni Ufalei

Jemanželinsk

Baškortostan

Sverdlovskin     alue 

Kurganin    alue

Kazakstan

Orenburgin    alue

Suurimmat taajamat

 > 300 000 as.

 100 000-300 000 as.

  30 000-100 000 as.

 10 000-30 000 as.

 < 10 000 as.

Tšeljabinskin alue

Tšeljabinskin alue rajoittuu pohjoisessa Sverdlovskin alueeseen, idässä Kurganin alueeseen ja Kazakstaniin, etelässä Orenburgin alueeseen ja lännessä Baškiriaan.

Alueen koillisosa kuuluu Länsi-Siperian alankoon. Länttä kohti mentäessä maasto kohoaa Uralvuoristoksi. Suurimmat joet ovat Ural, joka virtaa alueen länsiosan kautta sekä Miass ja Vagai.^[4] Järvistä mainittakoon Uvildy ja Turgojak.

Suojelualueista tärkeimpiä ovat Ilmenskin luonnonpuisto, Etelä-Uralin luonnonpuisto, Taganain kansallispuisto ja Zjuratkulin kansallispuisto.^[5]

Historia

Tšeljabinskin alue muodostettiin 1934 samana vuonna lakkautetun Uralin alueen kaakkoisosasta.

Väestö

Tšeljabinskin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 3 476 217. Kaupunkilaisia väestöstä on 82,0 %.^[1]

Asukasluvun kehitys

Oheinen taulukko kuvaa Tšeljabinskin alueen väkiluvun kehitystä vuosien 1959–2010 väestönlaskentojen pohjalta.

Vuosi	Tšeljabinskin alueen väestö	Tšeljabinskin alueen kaupunkilaiset	Tšeljabinskin alueen maaseutuväestö
1959[6]	2 976 625	2 273 197	703 428
1970[7]	3 288 801	2 562 715	726 086
1979[8]	3 438 866	2 790 590	648 276
1989[9]	3 623 732	2 990 840	632 892
2002[10]	3 603 339	2 947 742	655 597
2010[1]	3 476 217	2 849 923	626 294

Suurimmat kaupungit

Alueen yli 50 000 asukkaan kaupunkeja olivat (2010): Tšeljabinsk (1 130 132 as.), Magnitogorsk (407 775 as.), Zlatoust (174 962 as.), Miass (151 751 as.), Kopeisk (137 601 as.), Ozjorsk (82 164 as.) ja Troitsk (78 372 as.).^[1]

Kooltaan 30 000–50 000 asukkaan kaupunkeja on yhteensä yhdeksän: Snežinsk (48 810 as.), Satka (Сатка, 45 178 as.), Kyštym (38 942 as.), Korkino (Коркино, 38 597 as.), Južnouralsk (37 877 as.), Trjohgornyi (Трёхгорный, 33 670 as.), Aša (31 881 as.), Verhni Ufalei (Верхний Уфалей, 30 481 as.) ja Jemanželinsk (30 216 as.).^[1]

Etninen jakauma

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan alueen suurimmat etniset ryhmät olivat venäläiset 83,8 %, tataarit 5,4 %, baškiirit 4,8 %, ukrainalaiset 1,5 % ja kazakit 1,0 %. Lisäksi oli monia muita kansallisuuksia alle 1 % väestöosuuksilla. Prosenttiosuudet on laskettu etnisen taustansa kertoneesta väestöstä.^[11]

Uskonto

Vuonna 2012 julkaistun Venäjän uskontoja ja väestön uskonnollista vakaumusta myös alueellisesti kartoittaneen Arena-kyselytutkimuksen mukaan Tšeljabinskin alueen väestöstä oli:^[12][13][14]

• 31 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
• 29 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut käytännössä mitään tiettyä uskontoa,
• 14 % ateisteja, ei usko jumalaan,
• 8 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
• 5 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
• 4 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä šiioja,
• 3 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
• < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
• < 1 % vanhauskoisia,
• < 1 % šiialaisen islaminuskon kannattajia,
• < 1 % helluntailaisia,
• monia itäisten uskontojen ja hengellisten suuntausten kannattajia ja
• < 1 % johonkin muuhun uskovia.

Talous

Alueen talous perustuu kaivos- ja metalliteollisuuteen. Kaivosteollisuus tuottaa rautaa, värimetalleja, magnesiittia, kivihiiltä ja rakennuskiveä. Maataloudessa keskitytään karjanhoitoon sekä viljan, vihannesten ja hedelmien viljelyyn.

Alueen liikenteellisenä keskuksena on Tšeljabinsk. Sieltä on rautatieyhteys pohjoiseen Jekaterinburgiin, länteen Ufaan, itään Omskiin, etelään Kazakstaniin ja kaakkoon Orenburgiin.

Hallinto

Tšeljabinskin alue on yksi Venäjän federaation subjekteista ja sen pääkaupunki on Tšeljabinsk. Alue on jaettu hallinnollisesti 24 piiriin ja 27 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnosta vastaavat kuvernööri, hallitus ja alueduuma.

Tšeljabinskin alueen suljetut kaupungit

Tšeljabinskin alueen suljetut kaupungit olivat taajamia, asutuskeskuksia tai kaupunkeja, joihin ulkomaalaisilla tai maan kansalaisilla ei ollut vapaata pääsyä ilman anottua lupaa.^lähde?

• Kartaly-6
• Tšeljabinsk-40
• Tšeljabinsk-65
• Tšeljabinsk-70
• Tšeljabinsk-95
• Tšeljabinsk-115