Montreux Jazz Festival
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Montreux Jazz Festival (ransk. Festival de jazz de Montreux) on Sveitsin Montreux’ssä järjestettävä vuosittainen musiikkifestivaali. Se on Kanadan Montréalin jazzfestivaalien ohella yksi suurimmista kansainvälisistä jazztapahtumista.
Montreux Jazz Festivalin perustivat vuonna 1967 Claude Nobs, Géo Voumard ja René Langel[1], jotka saivat apua Atlantic Records -levy-yhtiön perustajalta Ahmet Ertegüniltä. Festivaalin tapahtumapaikkana oli aluksi Montreux’n kasino. Festivaali oli aluksi kolmipäiväinen ja lähes pelkästään jazzmusiikkiin keskittynyt. 1970-luvulla Montreux’n festivaali alkoi laajeta jazzin ohella muihinkin rytmimusiikin tyyleihin ja piteni kestoltaan. Nykyisin Montreux’n jazzfestivaalit kestävät joka kesä noin kaksi viikkoa ja houkuttelevat paikalle noin 200 000 kuulijaa.
Alkuaikojen suuria esiintyjänimiä olivat Miles Davis, Keith Jarrett, Jack DeJohnette, Bill Evans, Soft Machine, Weather Report, The Fourth Way, Nina Simone, Jan Garbarek ja Ella Fitzgerald. 1970-luvulla ohjelmisto laajeni bluesiin, souliin ja rockiin. Esiintyjänimiin tulivat mukaan Marianne Faithfull, Led Zeppelin, Pink Floyd, Frank Zappa, Deep Purple ja Prince. 1970-luvun lopulla festivaali venyi kolmiviikkoiseksi ja laajeni maailmanmusiikin suuntaan, erityisesti brasilialaiseen rytmimusiikkiin. Santana esiintyi Montreux’ssä ensi kertaa 1970, Van Morrison esiintyi 1974 ja 1980. Muita 1970-luvun nimiä olivat B.B King, Gary Moore, Weather Report, Crossfire, Buddy Guy, Camarón de la Isla, Chuck Berry, George Clinton, Eric Clapton, Luther Allison, Bo Diddley, Stan Getz, Airto Moreira, Joe Henderson, Dizzy Gillespie, Oscar Peterson, Charles Mingus, Etta James, Sonny Rollins, Son House, Count Basie, Chick Corea, Herbie Hancock, Gilberto Gil, Ray Charles, James Booker, Hermeto Pascoal, Mahavishnu Orchestra, Rory Gallagher, Stevie Ray Vaughan, Elis Regina, Les McCann, Eddie Harris, Pasadena Roof Orchestra, New Order, Jaco Pastorius, Ringo Starr, Toto, André Geraissati, Korni Grupa, Joe Satriani ja monia muita, jopa Status Quo.[2]
Festivaali pidettiin 1960-luvulla Montreux’n kasinolla, joka kuitenkin paloi joulukuussa 1971 Frank Zappan esiintyessä. (Deep Purplen kappale "Smoke on the Water" kertoo tulipalosta.) Jazzjuhlia pidettiin tilapäisesti muissa alueen konserttisaleissa, kunnes uusi kasinorakennus valmistui 1975. Festivaalin kasvettua yhä isommaksi toiseksi tapahtumapaikaksi otettiin Montreux’n konferenssikeskus. Vuodesta 2007 keskuksessa on ollut käytössä kaksi päälavaa, Stravinski-auditorio ja Miles Davis Hall, sekä pienempi Montreux Jazz Cafe. Näiden lisäksi konsertteja pidetään ulkoilmanäyttämöillä ja Genevejärvellä risteilevillä laivoilla. Erilaisten jazztyöpajojen ja nuorille muusikoille tarkoitettujen kilpailujen käytössä ovat Montreux Palais ja Le Petit Palais.
1980-luvulla Miles Davis oli monivuotinen vieras Montreux’ssä. Rockyhtye Deep Purple on ollut yksi pääesiintyjistä kahdeksan kertaa, Status Quo kahdesti. Muita nimekkäitä esiintyjiä 1980-luvulta alkaen ovat olleet Max Roach, James Brown, Wynton Marsalis, Art Blakey, John McLaughlin, Stevie Ray Vaughan, Wayne Shorter, Al Di Meola, Elvis Costello, Jimmy Cliff, Steel Pulse, Mike Oldfield, Brian May, Marvin Gaye, Leonard Cohen, Nina Hagen, Queen, Phil Collins, Joe Cocker, Los Lobos, Manhattan Transfer, Emerson, Lake & Palmer ja Tracy Chapman.
Quincy Jones toimi festivaalin yhtenä tuottajana 1991–1993. Vakioesiintyjien lisäksi 1990-luvulla Montreux’ssä esiintyivät muiden muassa Sting, Bob Dylan, Fats Domino, Al Jarreau, Chaka Khan, Johnny Cash, Cheap Trick, Cheb Mami, Youssou N'Dour, Ice-T, Jazzmatazz, ZZ Top, Simply Red, Marisa Monte, George Benson, Alanis Morissette, David Bowie ja Paul Simon. Vuonna 1999 lippuja myytiin yli 220 000 kappaletta.
Montreux’n jazzfestivaalien yhteydessä järjestetään kilpailut jazzlaulajille, -kitaristeille ja -pianisteille. Genevejärven alueen kantoneista tulevat jazzyhtyeet kilpailevat lisäksi omassa Tremplin Lémanique -tapahtumassaan.
Vuosina 1966–1971 festivaali järjesti vuosittaista jazzorkestereiden kilpailua, jossa Suomi oli menestyksekkäin maa. Suomalaismuusikot voittivat kilpailun kahdesti (Eero Koivistoisen kvartetti 1969 ja Tuohi 1972) ja saivat lisäksi kolme solistipalkintoa (Heikki Sarmanto, Esko Rosnell ja Edward Vesala).[3]
Festivaaleilla äänitettyjä albumeja
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
