Suppilovahvero
sienilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Suppilovahvero (Craterellus tubaeformis, syn. Cantharellus tubaeformis) on Hydnaceae-heimoon kuuluva erinomainen ruokasieni.
Remove ads
Koko ja ulkonäkö
Suppilovahvero on kooltaan pienikokoinen ja muodoltaan torvimainen. Sienestäjän on usein etsittävä sitä sammaleen seasta. Onneksi se kasvaa ryhmissä ja usein suurena joukkona. Lakin halkaisija on useimmiten alle viisi senttiä. Sen lakki on kellertävän tai harmahtavan ruskea, keskellä on selvä suppilo. Suppilon keskeltä on useimmiten selvä reikä onttoon jalkaan, joka on kellertävä ja melko pitkä ja hoikka. Alapinnan harvat helttamaiset poimut ovat leveitä, johteisia ja haaroittuvia. Sienen maku ja tuoksu ovat mietoja.[3][4]
Samankaltaisia lajeja
Suppilovahveron näköisellä kosteikkovahverolla (Craterellus lutescens) lakin alapinta on oranssi tai valkoinen ja lähes sileä, kun taas suppilovahveron lakin alapinta on usein harmaa. Myös kosteikkovahvero on ruokasieni.
Kultaheltta (Chrysomphalina chrysophylla eli Omphalina chrysophylla) on myös erehdyttävästi suppilovahveron näköinen, mutta se ei ole ruokasieni.[3] Harvinainen nuhruvahvero (Cantharellus melanoxeros) sekä rustonupikka (Leotia lubrica) muistuttavat myös suppilovahveroa.
Remove ads
Kasvuaika ja -paikka
Suppilovahvero on ruokasienistä myöhäisimpiä, ja sen parhaat satokuukaudet ovat syys- ja lokakuu, mutta niitä voi löytää vielä marraskuussakin. Jäätyminen ei pilaa itiöemiä, vaan niitä voi kerätä lumen altakin syötäväksi. Suppilovahvero kasvaa yleensä sammaleisissa havumetsissä useina ryppäinä. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa; lajin runsaimmat pohjoisimmat esiintymät ovat napapiirin tuntumassa,[3][4] mutta sitä on tavattu Inarissakin.[5]
Suppilovahveroa tavataan Euroopassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[6] On joitakin viitteitä siitä, että Pohjois-Amerikan länsiosien suppilovahverot kuuluvat eri lajiin tai alalajiin kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan itäosien sienet.[7]
Remove ads
Käyttö ravinnoksi
Suppilovahvero on erinomainen ruokasieni, joka ei vaadi esikäsittelyä. Se voidaan säilöä pakastamalla tai kuivaamalla, ja se sopii monin tavoin käytettäväksi ruuanvalmistuksessa. Maku on mieto ja lievästi makea, jalkaosa on sitkeä. Sieni on lähes aina toukaton. Suppilovahvero kuului taannoiseen kauppasienien luetteloon 1. heinäkuuta 2012 asti, ja sen mukana sai myydä myös kosteikkovahveroa. Samoin on asia edelleen Ruokaviraston ylläpitämässä suositeltavien ruokasienten luettelossa.[8][4] Pohjois-Amerikassa lajia käytetään myös sienivärjäykseen[9].
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads