Taivaanvuohi
lintulaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) on rantaniittyjen yllä ääntelevä kahlaajalintu, joka tunnetaan paremmin äänensä kuin ulkonäkönsä perusteella. Tunnetuin ääni syntyy linnun pyrstösulista, kun taivaanvuohi soidinlennollaan syöksyy maata kohti korkealla pellon yläpuolella.
.jpg)
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Remove ads
Ulkonäkö ja koko
Taivaanvuohi on 23–28 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 39–45 senttimetriä. Sillä on pitkä, noin 7 senttimetrin pituinen nokka. Taivaanvuohella on lyhyet jalat ja se on ruumiinmuodoltaan pullea. Taivaanvuohi on yleisväritykseltään ruskeankirjava. Selässä sillä on vaaleita pitkittäisjuovia. Eroina heinäkurppaan taivaanvuohella on valkoinen vatsa sekä leveä ja vaalea siiven takareuna. Päässä on vaalea keskijuova erona jänkäkurppaan verrattuna.[3]
Soidinlennossa taivaanvuohen jäykät uloimmat pyrstösulat värisevät linnun syöksyessä alas synnyttäen ilmanvastuksen voimasta mäkättävän ”mähähähä...” -äänen. Toinen soidinääni on pitkä ”tik-kot-tik-kot...” -sarja. Paetessa taivaanvuohi päästää voimakkaan ”ätsh”-äänen.[3]
Taivaanvuohesta tunnetaan 2 alalajia: nimialalaji G. g. gallinago ja läntinen G. g. faroensis.
Remove ads
Levinneisyys
Taivaanvuohia pesii Kanadassa, Yhdysvaltojen pohjoisosissa, Islannissa ja muualla Pohjois-Euroopassa sekä Venäjällä. Taivaanvuohi on muuttolintu, joka talvehtii etelässä, Euroopan linnut Etelä-Euroopassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Taivaanvuohet saapuvat maaliskuun lopulla ja huhtikuussa, ja lähtevät syysmuutolle heinäkuussa. Vetisillä rantaniityillä voi parhaaseen muuttoaikaan elokuussa tavata kymmenien yksilöiden hajanaisia parvia. Syysmuutto päättyy vähitellen loka–marraskuun aikana, ja muutamia yksilöitä voi jäädä yrittämään talvehtimista sulana pysyviin ojiin ja viemärien suistoihin.
Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 2,6–3,6 miljoonaa paria, joista 65 prosenttia Venäjällä, 10 prosenttia Islannissa ja 5 prosenttia Ruotsissa.[4] Suomessa pesii 98 000–130 000 paria.[5] Maailman kanta on noin kolminkertainen Euroopan kantaan verrattuna.[6]
Taivaanvuohta metsästettiin paljon 1800-luvulla, muun muassa Carl Michael Bellmanin laulussa nautitaan eväsretkellä ”Nyss skjuten beckasin”.
Remove ads
Elinympäristö
Taivaanvuohi pesii kosteikoilla, soilla ja järvien luhtaniityillä.[3]
Lisääntyminen
Naaras munii huhti-toukokuussa, ja joskus toisen kerran kesä-heinäkuussa, 4 munaa, joita se hautoo 18–21 vuorokautta. Molemmat emot osallistuvat poikasten hoitoon.[7]
Ravinto
Taivaanvuohi syö lieroja, nilviäisiä ja muita pikkueläimiä, sekä myös kasvinosia ja siemeniä.[7]
Nimi
Linnun nimi gallinago on latinaa ja tarkoittaa "kanaa muistuttavaa" (gallina = kana, -ago = kaltainen).[8] K.E. Kivirikon mukaan linnulla oli 1900-luvun alussa runsaasti kansanomaisia nimiä: taivaanjaara, taivaanlammas, taivahanoinas, taivahanpässi, taivaanmököttäjä, taivaanmäkärä, mäkärä, vanhapiika, ukonlammas, ukonoinas, möyttäjä, hönäkkä, kitkuttaja, nevaketka ja paljon muita. [9]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads