Šoorin kieli

Šoorin kieli^[1] (šooriksi шор тили, šor tili) on Venäjällä Etelä-Siperiassa asuvien šoorien puhuma turkkilainen kieli.

Šoori
Oma nimi	шор тили
Tiedot
Alue	Kemerovon alue (Venäjä)
Virallinen kieli	ei virallisen kielen asemaa
Puhujia	6 200
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	turkkilaiset kielet
Kieliryhmä	uiguurilais-oguusilainen ryhmä hakassilainen alaryhmä
ISO 639-3	cjs
Ohje
Infobox OK

Levinneisyys ja puhujamäärä

Šoorien perinteistä asuinaluetta ovat Kuznetskin Alataun rinteet sekä Tomin ja sen sivujokien Kondoman ja Mras-Sun varret.^[2] Hallinnollisesti seutu kuuluu Kemerovon alueen Taštagolin ja Novokuznetskin piireihin, Mežduretšenskin kaupunkipiirikuntaan sekä osittain Hakassiaan ja Altain tasavaltaan.^[3]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 15 700 šooria ja 10 000 šoorin kielen puhujaa.^[4] Kansallisuudeltaan šooreista 57,5 % ilmoitti äidinkielekseen šoorin ja 40,9 % venäjän. Toisena kielenään venäjää puhui 53,6 %.^[5]

Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 14 000 šooria^[6] ja 6 200 šoorin puhujaa.^[7] 99,7 % šooreista osaa venäjää.^[8] Alueellisesti he jakautuvat seuraavasti:

• Kemerovon alue 11 600 šooria (joista 4 900 puhuu šoorin kieltä),
• Hakassia 1 100 (487),
• Altain tasavalta 141 (50).^[9]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 2 800 šoorin puhujaa^[10].

Historia ja murteet

Šoori kuuluu turkkilaisten kielten uiguurilais-oguusilaisen ryhmän hakassilaiseen alaryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat hakassi, tšulyminturkki ja altain pohjoismurteet. Šoorin kieltä ei tule sekoittaa hakassin kielen samannimiseen murteeseen.^[11]

Kieli jakautuu kahteen murteeseen. Mras-Sun murre on lähempänä hakassia ja Kondoman murre altain pohjoismurteita. Šoorissa on paljon mongolilaisia ja venäläisiä lainasanoja.^[12]

Kirjakieli

Ortodoksiset lähetyssaarnaajat loivat 1880-luvulla kyrilliseen kirjaimistoon perustuneen kirjakielen, jolla julkaistiin aapinen ja uskonnollista kirjallisuutta.^[2] Vuonna 1926 perustettiin Vuoristo-Šorian kansallinen piiri, avattiin šoorinkielisiä kouluja ja julkaistiin sanomalehteä. Šooriksi ilmestyi myös alkuperäistä kaunokirjallisuutta. Kirjakielen pohjana oli Mras-Sun murre. Vuonna 1929 siirryttiin latinalaiseen aakkostoon, mutta vuonna 1938 palattiin kyrilliseen kirjaimistoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ғ, қ, ң, ӧ ja ӱ. Vuonna 1939 tapahtuneen kansallisen piirin lakkauttamisen jälkeen kirjakielen viljely loppui lähes kokonaan.^[13]

Šoorin kirjaimisto

А а	Б б	В в	Г г	Ғ ғ	Д д	Е е	Ё ё
Ж ж	З з	И и	Й й	К к	Қ қ	Л л	М м
Н н	Ң ң	О о	Ӧ ӧ	П п	Р р	С с	Т т
У у	Ӱ ӱ	Ф ф	Х х	Ц ц	Ч ч	Ш ш	Щ щ
Ъ ъ	Ы ы	Ь ь	Э э	Ю ю	Я я

Kieltä alettiin elvyttää 1980-luvun lopussa. Nykyään šooriksi on julkaistu äidinkielen oppikirjoja ja sitä opetetaan kouluissa aineena. Vuonna 1989 kieltä alettiin opettaa Novokuznetskin kasvatustieteellisessä korkeakoulussa.^[14]

Nykytilanne

Elvytystoimista huolimatta šooria voidaan pitää vakavasti uhanalaisena kielenä. Nykyään valtaosa sen puhujista asuu kaupungeissa täysin venäjänkielisessä ympäristössä. Äidinkielen arvostus on vähäistä ja venäjä on vaikuttanut voimakkaasti sen rakenteeseen.^[15]