Hakassin kieli

Hakassin kieli (omakielinen nimi: Хакас тілі‎ Hakas tili) on turkkilaiseen kielikuntaan kuuluva kieli.^[1] Suurin osa asuu Hakassiassa, jonka toinen virallinen kieli hakassi myös on. Lisäksi hakassin kielen puhujia asuu jonkin verran ympäröivillä alueilla, kuten Tuvassa, Kemerovon alueella ja Evenkiassa. Vuonna 2010 kielen puhujia arvioitiin olevan runsaat 52 200 .^[2]

Hakassi
Hakassin puhuma-alue
Oma nimi	Хакас тілі
Muu nimi	Abakanin tataari, Abakanin turkki, Jenisein turkki
Tiedot
Alue	Hakassia, Tuva, Evenkia
Virallinen kieli	Hakassia
Puhujia	52 200 (2010)
Sija	ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto	kyrillinen
Kielenhuolto	–
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	Turkkilaiset kielet
Kieliryhmä	Siperian turkkilaiset kielet Etelä-Siperian turkkilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	–
ISO 639-2	–
ISO 639-3	kjh
Ohje
Infobox OK

Hakassin lähimmät sukukielet ovat muut Etelä-Siperian turkkilaiset kielet: šoori, tšulym, tuva, tofa, jakuutti ja dolgaani.^[3]

Hakassin kielessä on vaikutteita mongolin ja venäjän kielistä sekä jonkin verran myös arabiasta ja persiasta.

Murteet

Hakassin kieli jakaantuu kuuteen toisiaan lähellä olevaan murteeseen.^[3] Murteita ovat sagai, katša, koibal, beltir ja kyzyl ja niiden nimet tulevat eri hakassiheimojen nimistä. Oikeastaan nämä murteiden ja heimojen nimet edustavat hakassien vanhoja hallintoyksikköjen nimiä eivätkä niinkään murreryhmiä tai heimoja. Kaikkien näiden murteiden puhujat käyttävät murreryhmien yhteisnimenä sanaa tadar tili, mikä tarkoittaa tataarin kieltä. Nykyisen Kemerovon alueella sijaitsevan Šorian alkuperäisten asukkaiden puhuma šoorin kieli, luetaan toisinaan yhdeksi hakassin kielen murteeksi.

Kielen tutkiminen

Hakassin kielen tutkimisen ja tallentamisen aloittivat 1800-luvun puolivälissä suomalaiset ja venäläiset.^[4] Suomalainen kielitieteilijä M. A. Castrén oli yksi ensimmäinen hakassin kielen tutkijoista. Matkallaan Keski-Aasian pohjoisosaan 1845–1849 Castrén kirjoitti tutkielman koibaalin murteesta ja tallensi kansanrunoutta. Wilhelm Radloff matkusteli Etelä-Siperian alueella erityisesti 1859–1870 välisenä aikana. Hän puolestaan julkaisi yhdessä eräiden muiden tutkijoiden kanssa neljäosaisen sanakirjan ja kymmenosaisen sarjan turkkilaisia kieliä käsitteleviä tekstejä. Sarjan toinen osa käsitteli Radloffin keräämää hakassimateriaalia, jotka oli käännetty saksaksi. Sarjan yhdeksäs osa käsitteli myös hakassin kieltä ja se oli Radloffin oppilaan Katanovin tekemä. Katanov itse oli hakassi ja kuului sagai-murreryhmään.^lähde?

Kirjakieli

Hakassin kirjakieli kehitettiin vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitossa. Kirjakieli pohjautuu keskisiin sagain ja katšan murteisiin. Beltirin murre on omaksunut paljon vaikutteita sagain murteesta ja koibaalin murre puolestaan katšan murteesta. Hakassille kehitettiin kyrillinen kirjaimisto vuonna 1924, johon lisättiin joitain lisäkirjaimia. Kyrillinen kirjaimisto korvattiin latinalaisella kirjaimistolla vuonna 1929, mutta vuonna 1939 siirryttiin takaisin kyrilliseen kirjaimistoon. Hakassien suunnitelman mukaan hakassin kieltä oli tarkoitus siirtyä kirjoittamaan uudella turkin kielen kirjaimistoon perustuvalla latinalaisella kirjaimistolla vuonna 2010.^{lähde?päivitettävä}