Aleksander Barkov
suomalais-venäläinen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Aleksander Aleksandrovitš ”Sasha” Barkov (ven. Александр Александрович ”Саша” Барков, Aleksandr Aleksandrovitš ”Saša” Barkov, s. 2. syyskuuta 1995 Tampere) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä, joka pelaa NHL-joukkue Florida Panthersissa. Hän on joukkueen kapteeni.[1] Florida varasi Barkovin ensimmäisen kierroksen toisena pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2013.[2] Hän on venäläisen jääkiekkoilijan Aleksandr Barkovin poika ja hänellä on sekä Suomen että Venäjän kansalaisuus.[3] Barkovia pidetään yhtenä NHL:n parhaista puolustavista hyökkääjistä. Hän on voittanut Frank J. Selke -palkinnon vuosina 2021, 2024 ja 2025.
Barkov syntyi Tampereella, missä hänen isänsä pelasi SM-liigaa Tapparassa. Barkov liittyi Tapparan junioreihin ja aloitti oman ammattilaisuransa seuran riveissä SM-liigassa vuonna 2011. Hänestä tuli 16-vuotiaana liigan kaikkien aikojen nuorin tehopisteen tehnyt pelaaja. NHL-varauksen jälkeen Barkov liittyi Florida Panthersin kokoonpanoon ja teki NHL-debyyttinsä kaudella 2013–2014 liigan nuorimpana pelaajana. Hänen ensimmäiset kautensa jäivät lyhyemmiksi loukkaantumisten vuoksi, mutta Barkov paransi kuitenkin suoritustaan tasaisesti ajan myötä. Barkov pelasi usein Panthersin ykkösketjussa yhdessä joukkuetoverinsa Jonathan Huberdeaun kanssa. Barkov nimettiin Panthersin seurahistorian kymmenenneksi kapteeniksi vuonna 2018. Hän pelasi tuolloin läpimurtokauden ja rikkoi Pavel Buren seuraennätyksen yhden kauden pisteissä tehtyään 96 tehopistettä. Hän voitti kauden päätteeksi Lady Byng Memorial Trophyn liigan herrasmiesmäisimpänä pelaajana. Barkovin ponnisteluista huolimatta Panthers pääsi pudotuspeleihin vain kerran hänen kuuden ensimmäisen kautensa aikana.
Seuraavilla kausilla Barkov ja Panthers menestyivät ja pääsivät Stanley Cupin pudotuspeleihin neljänä peräkkäisenä kautena. Panthersin hävittyä ensimmäisellä kierroksella vuoden 2020 Stanley Cupin pudotuspeleissä Barkov nosti hyökkäyspeliään ja auttoi Panthersin toisiin peräkkäisiin pudotuspeleihin. Kaudella 2020–2021 Barkovista tuli seuran ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt kuutena peräkkäisenä kautena vähintään 50 pistettä ja 20 maalia. Hänestä tuli myös ensimmäinen Panthersin pelaaja, joka on voittanut Frank J. Selke -palkinnon, joka myönnetään parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Hävittyään ensimmäisellä kierroksella peräkkäisillä kausilla hän jatkoi Panthersin parhaana pistemiehenä matkalla kolmansiin Stanley Cupin pudotuspeleihin kaudella 2022–2023. Hän ohitti maalimäärässä Olli Jokisen ja onnistui tekemään 200 maalia ensimmäisenä pelaajana seuran historiassa. Barkov johdatti Panthersin Stanley Cupin loppuottelusarjaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1996. Vuonna 2024 hän johti Panthersin kapteenina toiseen peräkkäiseen loppuottelusarjaan ja Panthersin seurahistorian ensimmäiseen Stanley Cup -voittoon. Barkovista tuli ensimmäinen suomalaiskapteeni, joka on voittanut Stanley Cupin.
Remove ads
Seuraura
Uran alku Suomessa
Barkov on Tapparan kasvatti ja edusti joukkuetta koko junioriuransa ajan. Hän voitti C-nuorten SM-pronssia vuonna 2010 ja SM-hopeaa vuonna 2011. Kaudella 2010–2011 Barkov edusti kaikkia kolmea ikäluokkaa saman kauden aikana.[1][4] Keväällä 2011 hän teki C-nuorten pudotuspeleissä seitsemän maalia ja 24 tehopistettä kymmenessä ottelussa.[1]
Kauden 2011–2012 Barkov aloitti A-nuorissa, josta päävalmentaja Risto Dufva nosti hänet Tapparan SM-liigajoukkueeseen viiden pelatun ottelun jälkeen. Barkov pelasi ensimmäisen ottelunsa SM-liigassa vain 16-vuotiaana 1. lokakuuta 2011 kotiottelussa Bluesia vastaan. Näin hänestä tuli liigan toiseksi nuorin pelaaja Ässissä kaudella 2003–2004 15-vuotiaana ensimmäisen liigaottelunsa pelanneen Jesse Joensuun jälkeen.[5] Barkov antoi yhden maaliin johtaneen syötön heti ensimmäisessä ottelussaan, ja hänestä tuli SM-liigan nuorin tehopisteen tehnyt pelaaja.[5][6] Toisessa ottelussaan 4. lokakuuta 2011 Ässiä vastaan Barkovista tuli kaikkien aikojen nuorin maalin tehnyt pelaaja SM-liigassa.[7] Maali syntyi ottelun toisessa erässä Barkovin ohjattua Jussi Makkosen laukauksen Ässien maaliin. Hänet merkittiin maalintekijäksi ennätyksellisessä 16 vuoden, yhden kuukauden ja kahden vuorokauden iässä. Aiempi ennätys oli Forssan Palloseuran Juha Jyrkkiön nimissä, joka onnistui maalinteossa seitsemän kuukautta ja yhdeksän vuorokautta vanhempana kaudella 1975–1976.[8]
Barkov vakiinnutti paikkansa Tapparan liigajoukkueessa kiekollisessa roolissa mutta sairastui helmikuussa 2012 mononukleoosiin ja oli loppukauden sivussa joukkueen kokoonpanosta.[9] Hän teki SM-liigassa yhteensä 32 runkosarjaottelussa seitsemän maalia ja 16 tehopistettä.[1] Huhtikuussa toipunut Barkov pelasi alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa Suomi sijoittui neljänneksi.[1] Kaudella 2012–2013 Barkov palasi Tapparan SM-liigajoukkueeseen.[1] Hän muodosti alkukaudella tehokkaan ketjun Ville Niemisen ja Henrik Haapalan[10] sekä myöhemmin NHL:stä työsulun vuoksi tulleen pelaajan Jannik Hansenin kanssa. Hän teki kaudella 53 ottelussa 21 maalia ja 48 tehopistettä[1] ja oli pistepörssin yhdeksäs. Barkov pelasi pudotuspeleissä viisi ottelua tehden viisi syöttöpistettä ennen loukkaantumistaan, joka piti hänet sivussa loppukauden ajan.[11] Barkov saavutti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[1] Vuoden 2013 NHL:n varaustilaisuudessa Florida Panthers varasi Barkovin tilaisuuden toisena pelaajana.[2]
NHL-ura
Ensimmäiset vuodet Floridassa (2013–2018)
Varauksensa jälkeen Barkov solmi Panthersin kanssa kolmivuotisen tulokassopimuksen heinäkuussa 2013,[12] ja liittyi Panthersin tulokasleirille kuukautta myöhemmin.[13] Ensimmäisen NHL-ottelunsa Barkov pelasi 3. lokakuuta 2013 Dallas Starsia vastaan ollen nuorin NHL:ssä pelannut suomalainen 18 vuoden ja 31 päivän ikäisenä.[14] Aiemmin ennätystä piti hallussaan 18 vuoden ja 71 päivän iässä ensimmäisen NHL-ottelunsa pelannut Aki-Petteri Berg. Barkov teki heti ensimmäisessä ottelussaan tasoitusmaalin 2–2:een,[15] ja hänestä tuli nykymuotoisen NHL:n nuorin maalintekijä.[16] Edelliset ennätyksen hallussapitäjät Grent Mulvey ja Jordan Staal olivat maalit tehdessään vain päivän Barkovia vanhempia.[16] Barkov jatkoi tehokkaana ja teki ensimmäiseen seitsemään otteluun viisi tehopistettä.[17] Hänen tehokkuutensa nosti myös hänen peliaikansa noin 10 minuutista 13 minuuttiin.[18] Joulukuussa Barkov teki yhdeksän pistettä 10 otteluun pelatessaan Panthersin ykkösketjussa Sean Bergenheimin ja Brad Boyesin kanssa.[19] Ennen olympiataukoa Barkov oli tehnyt 54 ottelussa kahdeksan maalia ja 24 tehopistettä. Barkov valittiin Suomen joukkueeseen talviolympialaisiin 2014, mutta hän loukkaantui turnauksen toisessa ottelussa ja oli sivussa loppukauden.[20]
.jpg)
Kauteen 2014–2015 valmistautumista Barkovia haittasi polvivammasta toipuminen. Alkukausi jäi Barkovilta hyökkäyspelin osalta vaisuksi, mutta vuodenvaihteen jälkeen hän saavutti hyvän tehopistetahdin. Hän nousi puolustuspelaamisensa kautta kaudella NHL:n parhaimmistoon, ja muun muassa Sidney Crosby otti eräässä haastattelussa esille, kuinka vaikeaa Barkovia vastaan on pelata. Maaliskuussa 2015 Barkov sai hyökkäysketjuunsa Floridaan siirtyneen tšekkilegenda Jaromír Jágrin. Ketjun toisena laitahyökkääjänä jatkoi Jonathan Huberdeau. Barkov saavutti tehopisteet 16+20, jolla hän nousi hieman yllättäen kauden parhaaksi suomalaiseksi maalintekijäksi.
Kausi 2015–2016 oli Barkovin varsinainen läpimurtokausi, jolla hän nousi joukkueensa kantavaksi voimaksi. Tammikuussa 2016 Barkov teki Florida Panthersin kanssa kuuden vuoden ja 35,4 miljoonan dollarin jatkosopimuksen.[21] Barkov teki 66 ottelussa tehopisteet 28+31, jolla hän oli Floridan ja NHL:n suomalaisten paras maalintekijä sekä ottelumäärään suhteutettuna tehokkain pistemies. Lisäksi hän ratkaisi kauden aikana useita rangaistuslaukauskilpailuja huomiota herättävillä harhautuksillaan.[22] Barkov teki NHL-uransa ensimmäisen alivoimamaalin, kun Jussi Jokinen syötti kiekon Barkoville, joka eteni läpiajoon. Barkov saavutti tuolla kaudella parhaan ottelukohtaisen pistemääränsä 2+2 Montreal Canadiensia vastaan 2. huhtikuuta 2016 .
Kauden jälkeen Barkov sai toiseksi eniten ääniä herrasmiespalkinto Lady Byng Memorial Trophyn ja kuudenneksi eniten parhaalle puolustavalle hyökkääjälle annettavan Frank J. Selke Trophyn äänestyksissä.[23] Poikkeuksellisinta Barkovin pelissä oli ollut varmuus ja tunnollisuus kentän joka alueella. Kaudella 2015–2016 hän kärsi runkosarjassa vain 8 jäähyminuuttia. Tilastoissa Barkov oli NHL:n paras pelaaja kuljettamaan kiekon hyökkäysalueelle, 83-prosenttisesti.[24]
Kaudella 2016–2017 Barkovin johtama ykkösketju kärsi takaiskun, kun juuri pitkän sopimuksen solminut Jonathan Huberdeau loukkaantui harjoitusottelussa arviolta 3–4 kuukaudeksi. Häntä paikkasi ketjussa Jonathan Marchessault, joka hankittiin Panthersiin vapaana pelaajana.[25] Takaiskusta huolimatta Barkovin ketju menestyi ja lokakuun 21. päivään mennessä Barkov ja Marchessault jakoivat joukkueen sisäisen maali-, syöttö- ja pistepörssin johdon.[26] Kuitenkin pian Barkovilla alkoi 21 ottelun pituinen maaliton putki, joka katkesi jatkoaikamaaliin Detroit Red Wingsiä vastaan.[27] Tämän jälkeen Barkov teki yhdeksään otteluun yhtä monta pistettä ja 14. joulukuuta mennessä hän jakoi Marchessaultin kanssa joukkueen pistepörssin kärjen ja johti samalla joukkuettaan laukausten määrässä ja voittomaaleissa.[28] Barkov jäi selkävamman vuoksi sivuun joulukuun lopussa ja palasi kaukaloon yhdessä Huberdeaun kanssa 3. helmikuuta 2017 pelattuun otteluun Anaheim Ducksia vastaan.[29] Barkovin kausi päättyi huhtikuussa ylävartalovammaan ja sijoittui lopulta kaudella joukkueensa toiseksi tehopisteissä (52), kolmanneksi maaleissa (21) ja toiseksi voittomaaleissa (5).[30]
Kaudella 2017–2018 Barkov valittiin ensimmäistä kertaa urallaan NHL:n tähdistöotteluun.[31] Hän pelasi uransa siihen asti tehokkaimman kauden tekemällä 79 ottelussa 27 maalia, 51 syöttö- ja 78 tehopistettä.[32]
Valinta kapteeniksi ja kaksi Stanley Cup -voittoa (2018–)
Kauden 2018–2019 alussa Barkov nimettiin Panthersin kapteeniksi.[33] Hän pelasi läpimurtokauden ja rikkoi Pavel Buren seuraennätyksen yhden kauden pisteissä tehtyään 96 tehopistettä.[34] Hän voitti kauden päätteeksi Lady Byng Memorial Trophyn liigan herrasmiesmäisimpänä pelaajana kerättyään vain neljä kahden minuutin jäähyä koko kaudella.[35] Kauden 2020–2021 päätteeksi Barkov palkittiin parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavalla Frank J. Selke Trophylla.[36]
Heinäkuussa 2021 Barkov teki Panthersin kanssa kahdeksan vuoden mittaisen ja yhteensä 80 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[37] Tammikuun lopulla 2022 hän teki NHL-uransa 200. maalin ottelussa Vegas Golden Knightsia vastaan. Maali oli samalla hänen NHL-uransa 500. tehopiste. Yksikään muu Panthers-pelaaja ei ollut aiemmin yltänyt 200 maaliin joukkueen riveissä. Barkov on kolmanneksi nopein suomalaispelaaja, joka on saavuttanut 500 tehopistettä NHL:ssä. Jari Kurri ylsi 500 pisteeseen 356 ottelussa ja Teemu Selänne 384 ottelussa.[38] Joulukuun 2022 lopussa Barkov teki hattutempun nopeammin kuin yksikään muu pelaaja Panthersin historiassa.[39] Ottelua Montreal Canadiensia vastaan oli ehtinyt kulua vain 15.22 minuuttia, kun Barkov teki hattutempun.[40] Maaliskuussa 2023 Barkov nousi Panthersin kautta aikain parhaaksi pisteentekijäksi.[41]
Kaudella 2023–2024 tammikuun alussa Barkov nousi Panthersin kaikkien aikojen syöttöpörssin ensimmäiseksi 416:lla syöttöpisteellään.[42] Maaliskuussa 2024 Barkov teki 700:nnen tehopisteensä uransa 728 runkosarjaottelussa kolmanneksi nopeimpana suomalaisena. Nopeammin tähän olivat yltäneet Kurri 483 ottelussa ja Selänne 541 ottelussa.[43] Kauden päätteeksi Barkovista tuli ensimmäinen Stanley Cupin kapteenina voittanut suomalaispelaaja, kun Panthers voitti Edmonton Oilersin otteluvoitoin 4–3.[44]
Kaudella 2024–2025 Barkov saavutti 800 runkosarjaottelun rajapyykin. Hän teki runkosarjassa 20 maalia ja 71 tehopistettä 67 ottelussa, ollen Panthersin tehokkain pelaaja Sam Reinhartin jälkeen. Pudotuspeleissä Barkov teki 22 tehopistettä 23 ottelussa. Marraskuu oli Barkoville erityisen tehokas, sillä hän teki 14 ottelussa 21 tehopistettä. Tähän sisältyi neljän tehopisteen ilta Dallas Starsia vastaan Tampereella pelatussa NHL Global Series -ottelussa. Hän jatkoi tasaista pistetahtia läpi kauden ja vaikka hänen maalintekotahtinsa hiipui loppukaudesta, hän teki loppuottelusarjassa viisi syöttöpistettä ratkaisevissa otteluissa.[45] Panthers voitti Oilersin loppuottelusarjassa toista kertaa peräkkäin ja Barkovista tuli ensimmäinen eurooppalaiskapteeni, joka on johdattanut joukkueensa kahteen Stanley Cup -mestaruuteen.[46] Hän voitti kaudella myös kolmannen Selke-palkintonsa, ja ensimmäisen King Clancy -palkintonsa, joka myönnetään pelaajalle, joka osoittaa johtajan ominaisuuksia sekä jäällä että sen ulkopuolella.[47]
Remove ads
Maajoukkueura
Suomen ja Venäjän kansalainen Aleksander Barkov ei isänsä mukaan valinnut Suomen maajoukkuetta, vaan kyse oli pelkästään siitä, että Venäjältä ei osoitettu missään vaiheessa mitään kiinnostusta. Puolestaan Suomi kutsui hänet mukaan lahjakkaiden nuorten pelaajien leirille.[48]
Joulukuussa 2011 Barkov valittiin alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin.[49] Hänestä tuli samalla nuorin Suomea alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa koskaan edustanut pelaaja.[50]
Tammikuussa 2014 Barkov valittiin Sotšin olympialaisten jääkiekkomaajoukkueeseen.[51][52] Hän oli tuolloin NHL:n nuorin pelaaja.[53] Barkov pelasi ykkösketjun keskushyökkääjänä laidoillaan Teemu Selänne ja Mikael Granlund. Hän pelasi alkusarjan ottelut Itävaltaa ja Norjaa vastaan, mutta joutui jättämään turnauksen kesken loukattuaan polvensa Norja-ottelussa. Suomi saavutti turnauksesta olympiapronssia, jolloin Barkovista tuli historian nuorin suomalainen olympiamitalisti miesten jääkiekossa.
Barkov edusti Suomea vuosina 2015 ja 2016 maailmanmestaruuskisoissa, joista jälkimmäisestä Suomi sijoittui hopealle.
Remove ads
Pelityyli
Barkovin vahvuudet ovat pelinluvussa, rauhallisuudessa, itseluottamuksessa, paineen alla pelaamisessa ja pelin rytmittämisessä.[1][54]
Barkovin yksi merkittävimpiä vahvuuksia on myös kiekon riistäminen vastustajalta. Urheilulehden Petteri Sihvonen kertoi, että: ”kun vastustajalta pitää ryöstää kiekko, Barkovin kädet ovat jo nyt koko maailman mittakaavassa top 10 -luokassa”.[55] "Hänellä on paljon taitoa ja loistavat kädet. Hän ei pelkää myöskään ottaa riskiä paineen alla", Roberto Luongo kehui Barkovia Pittsburgh Penguinsia vastaan käydyn rangaistuslaukauskilpailun jälkeen, joulukuussa 2014.[56]
Yleisradion urheilutoimittaja Matias Strozykin mukaan Barkovin heikkoutena voidaan pitää luistelua, jonka hän tosin osittain korvaa sijoittumisellaan.[1][55] Jääkiekkoon erikoistuneen verkkolehden Jatkoaika.comin mukaan Barkovin luistelu on enintään keskinkertaista.[54]
Yksityiselämä
Barkov on toisen polven jääkiekkoilija. Hänen isänsä Aleksandr Barkov pelasi Tapparassa vuosina 1994–2004.
Barkovista tuli kesäkuussa 2020 Tapparan kolmanneksi suurin omistaja, kun hän kaupan jälkeen omistaa seurasta noin kymmenen prosenttia.[57]
Barkov pelaa myös rullakiekon SM-liigaa Team Haipin joukkueessa, jonka miehistössä hän voitti kesällä 2021 rullakiekon suomenmestaruuden.[58] Barkov harrastaa myös tennistä ja padelia.[59]
Barkovilla on joulukuussa 2021 syntynyt poika pohjoisamerikkalaisen naisen kanssa. Vanhempien välillä on sittemmin ollut riitaa muun muassa elatusavusta.[60]
Remove ads
Tilastot
Remove ads
Saavutukset
Barkovin saavutuksiin lukeutuvat muun muassa Stanley Cupin voitto kahtena peräkkäisenä kautena 2024 ja 2025. Maajoukkueessa hänellä on MM-hopeaa vuodelta 2016 ja olympiapronssia vuodelta 2014. SM-liigassa hän saavutti hopeaa vuonna 2013. NHL:ssä hänen henkilökohtaista menestystään korostavat arvostetut palkinnot: Lady Byng Memorial Trophy vuonna 2019, Frank J. Selke Trophy vuosina 2021, 2024 ja 2025, sekä King Clancy Memorial Trophy vuonna 2025. Lisäksi hän on tehnyt historiaa Florida Panthersin eniten pisteitä tehneenä pelaajana. Hänet on myös valittu NHL:n tähdistöotteluun vuosina 2018 ja 2023.[61]
Hän on rikkonut useita ennätyksiä myös nuorena pelaajana. Hän on SM-liigahistorian nuorin tehopisteen (16 v. 28 vrk) ja maalin (16 v. 1 kk 2 vrk) tehnyt pelaaja.[62] Kansainvälisesti hän on kaikkien aikojen nuorin Suomen maajoukkue-edustaja alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa (16 v. 3 kk 24 vrk), ja myös nuorin samaisessa turnauksessa tehopisteen tehnyt suomalainen. Hän on myös kaikkien aikojen toiseksi nuorin maalintekijä alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa (16 v. 4 kk). SM-liigassa hän on lisäksi nuorin 30 tehopistettä yhdellä kaudella tehnyt pelaaja (17 v. 4 kk 8 vrk) ja kaikkien aikojen eniten tehopisteitä (64) tehnyt alle 18-vuotias pelaaja.
NHL-uransa alussa hän teki myös historiaa olemalla kaikkien aikojen nuorin NHL:ssä pelannut suomalainen (18 v. 31 vrk) ja kaikkien aikojen nuorin nykymuotoisessa NHL:ssä maalin tehnyt pelaaja (18 v. 31 vrk).[63] Hänestä tuli myös kaikkien aikojen nuorin Suomen maajoukkueen edustaja, joka on voittanut olympiamitalin (18 v. 5 kk 20 vrk) vuonna 2014. NHL:n varaustilaisuudessa hän teki historiaa olemalla kaikkien aikojen korkein suomalaisvaraus (ensimmäisen kierroksen toinen varaus) vuonna 2013, jakaen ennätyksen Kari Lehtosen, Patrik Laineen ja Kaapo Kakon kanssa.
Hänet valittiin vuoden urheilijaksi vuonna 2024 ja vuoden nuoreksi urheilijaksi vuonna 2013.[64][65][66] Lisäksi hänet on palkittu vuoden jääkiekkoilijana vuosina 2021 ja 2024.[67][68]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads