Anta (arkkitehtuuri)

Anta (lat., ”pilari”; mon. antae) on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa ja yleisesti klassista arkkitehtuuria edustavissa rakennuksissa sivuseinän jatke, joka päättyy pylvään kaltaiseen pilasteriin. Kreikkalaisissa temppeleissä antat reunustivat temppelirakennuksen päässä olevia pronaosta ja opisthodomosta. Pronaoksen ja opisthodomoksen pylväiden sanottiin tällöin olevan in antis (”antassa”, ”anta-seinien välissä”).^[1][2][3]

Ateenalaisten aarrekammion antat.

Tyypillisen distylos in antis -temppelin pohjapiirros.

Antatemppeliksi (lat. templum in antis) kutsutaan pientä temppeliä, jossa oli yleensä vain pronaos ja naos eli cella, ja pronaoksen anta-seinien välissä kaksi pylvästä (distylos in antis).^[1][4] Antatemppeliä muistuttivat muun muassa useimmat aarrekammiot, kuten Ateenalaisten aarrekammio Delfoissa.