Antti Elomaa
suomalainen pesäpalloilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Antti Viljo Elomaa (8. lokakuuta 1929 Lahti – 16. maaliskuuta 2015 Äänekoski) oli suomalainen urheilija.[1] Elomaa tunnettiin parhaiten pesäpalloilijana, mutta hän kilpaili myös useissa muissa urheilulajeissa. Elomaa pelasi pesäpallossa ulkopelissa polttajana.
Elomaa edusti uransa aikana useita seuroja; Lahden Urheilijoita, Lahden Ampujia, Lahden Mailaveikkoja, Tampereen Ilvestä, Jyväskylän Kiriä, Laukaan Urheilijoita, Iin Urheilijoita, Suolahden Urheilijoita ja Keilailuseura Erkateja. Elomaa pelasi pesäpalloa SM-sarjassa ja saavutti useita SM-mitaleja. Pesäpallon lisäksi Elomaa pelasi useita muita urheilulajeja, joissa hän kilpaili suurimmaksi osakseen yliopistosarjoissa ja kilpaili akateemisessa mestaruuskilpailuissa.
Remove ads
Ura pesäpallossa
Elomaa aloitti pesäpallouransa vuonna 1948 Lahden Mailaveikkojen joukkueessa. Elomaa oli keskeisessä roolissa kun Mailaveikot voitti neljä peräkkäistä Suomen mestaruutta vuosina 1949–1952. Elomaa oli Pesäpalloliiton (PPL) joukkueen polttaja Helsingin 1952 olympialaisissa pelatussa pesäpallon näytösottelussa. Elomaa oli myös keskeisessä roolissa Jyväkylän Kirin joukkueen kolmen peräkkäisen Suomen mestaruuden putkessa vuosina 1956–1958. Elomaa valittiin vuoden pesäpalloilijaksi vuonna 1958.[2][3]
Vuonna 1964 Elomaa toimi Jyväkylän Kirin kapteenina ja toimi samaan aikaan pelinjohtajana, mikä on harvinaista, koska yleensä pelinjohtaja ei samaan aikaan pelaa pelaajana joukkueessa. Vuonna 1964 Elomaa lopetti aktiivisen pesäpallouransa. Elomaa osallistui 10 kertaa Itä–Länsi-otteluun, yhdeksän kertaa pelaajana ja yhden kerran pelinjohtajana vuonna 1964. Lisäksi Elomaa pelasi kolme Liitto–Lehdistö-ottelua.[2][3]
Elomaa voitti urallaan kahdeksan SM-kultaa sekä kaksi SM-hopeaa. Lisäksi Elomaa voitti pesäpallossa ikämiehissä Suomen mestaruuden viisi kertaa ja saavutti kaksi SM-hopeaa.[3]
Remove ads
Muut lajit
Elomaan harrasti ja kilpaili pesäpallon lisäksi myös monissa muissa urheilulajeissa. Elomaa harrasti ja kilpaili myös koripalloilussa, käsipalloilussa, keilailussa, mäkihypyssä, yhdistetyssä, hiihdossa, pujottelussa, jääpallossa, jalkapallossa, lentopallossa, jääkiekossa, useissa ampumalajeissa, pöytätenniksessä, uinnissa, golfissa ja useissa juoksulajeissa. Suuri osa näistä lajeista liittyi Elomaan opiskeluvuosiin Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, jolloin hän kuului muun muassa kaikkiin Hämäläis-Osakunnan palloilujoukkueisiin. Elomaa valittiin vuosina 1952–1953 osakunnan parhaaksi urheilijaksi.
Elomaa saavutti käsipallossa Ilveksen joukkueessa SM-hopea vuonna 1954, neljännen sijan vuonna 1955 ja kuudennen sijan vuonna 1953. Elomaa sai käsipallossa akateemisen SM vuonna 1954 ja akateemisten Pohjoismaiden mestaruuskilpailuiden hopeaa samana vuonna. Keilaamisessa Elomaa osallistui SM-kilpailuihin neljästi. Elomaa saavutti 10 kertaa Äänekosken Keilailuliiton mestaruuden, muita mitaleita myös 10 sekä lukuisia palkintoja seuraotteluista. Elomaan paras tulos keilaamisessa oli kilpailuissa on yhdellä sarjalla 265 ja kahdeksalla 1 649.
Nuoruudessaan Elomaa harrasti myös ammuntaa ja keräsi paikalliskisoista useita palkintosijoituksia. Vuonna 1953 hän voitti Lahden ampumaseuran kevätkilpailut sotilaskiväärillä jättäen taakseen muun muassa Bruno Frietschin ja J. Vaahteran. Myöhemmin Elomaa kilpaili vielä muutamissa Keski-Suomen reserviupseeripiirin kilpailuissa. Armeijapalveluksen aikana Elomaa menestyi hyvin Jääkäripataljoona 3:n mestaruuskilpailussa: uinnissa toinen sija, hyppysarjassa kolmas sija ja kiväärikouluammunnassa kolmas sija.
Elomaa harrasti myös jääpalloa, jääkiekkoa, lentopalloa ja jalkapalloa. Elomaa on saavuttanut pöytätenniksessä Lahden kaksin- ja nelinpelin mestaruuden. Elomaan urheilun aktiiviura päättyi vuonna 1972 Seinäjoella veteraanien Itä–Länsi-otteluun, joka käytiin Pesäpalloliiton 50-vuotisjuhlaotteluna ja jossa olivat mukana 1950-luvun parhaat pesäpallon pelaajat. Eläkkeelle siirryttyään Elomaa harrasti vielä golfia.
Koripallo
Elomaa pelasi koripalloa suomensarjassa ja osallistui vuonna 1952 Ruotsia vastaan käytyyn B-maaotteluun, joka päättyi Suomen voittoon 43–42. Elomaa kuului vuosina 1951–1952 koripallon olympiavalmennettaviin urheilijoihiin vuoden 1952 Kesäolympialaisiin, mutta kisoissa Elomaa oli mukana pesäpalloilijana pesäpallon näytösottelussa. Elomaan muita koripallosaavutuksia ovat muun muassa akateeminen SM vuodelta 1953, yli 45 ikämiesten SM-hopea vuodelta 1988 ja SVUL:n Keski-Suomen piirin parhaan koripalloilijan palkinnot vuosilta 1956 ja 1957.
Juoksulajit
Elomaa voitti juoksulajeissa osakunnan joukkueessa Akateemisen wartin vuonna 1951 ja saavutti vuonna 1952 toisen sijan. Akateemisten viestimestaruuskisojen hopean Elomaa sai vuonna 1953 (4 × 1 500 m). Lisäksi Elomaa on voittanut Lahden Mytäjäisten järven ympärijuoksun ja kokeillut myös 400 metriä Keski-Suomen yleisurheilupiirin aluekisoissa, sijoituksena toinen sija tuloksella 52,4 s.
Talviurheilulajit
Elomaa oli Hiihdon akateemisissa MM-kilpailuissa 1953 Sankt Moritzissa joukkueen johtaja ja yksi kilpailijoista. Mäkihypyn ensimmäisellä hypyllä Elomaalla tuli mäkiennätys (62 m), joka jäi myös voimaan. Elomaan toinen hyppy lensi vielä pitemmälle (63 m), jolloin hän kuitenkin kaatui. Lopulta mäkihypyssä tuli kolmas sija. Elomaalla ei ollut yhdistetyssäkään onni myötä. Hiihto-osuuden jälkeen hänellä oli hyvät mahdollisuudet voittoon, mutta mäkihypyssä ensimmäisessä hypyssä sukset rikkoutuivat ja kaksi seuraavaa hyppyä Elomaa joutui hyppäämään hänelle huonoilla lainasuksilla. Elomaa kaatui suraavat kaksi hyppyä ja tulokseksi yhdistetyksessä tuli lopulta viides sija.
Elomaan parhain saavutus mäkihypyssä on yhdestoista sija Herttoniemen mäkikisassa vuodelta 1953. Elomaalla on ollut suomalaisissa mäissä useita mäkiennätyksiä. Akateemisten mestaruuskisojen mitaleita talvilajeissa Elomaalla on yhteensä kolme: mäkihypyn hopea vuosilta 1952, 1953 ja yhdistetyn hopea vuodelta 1952. Elomaa osallistui myös akateemisiin hiihtokilpailuihin 1952, ja oli henkilökohtaisella matkallaan seitsemästoista ja joukkuekisassa kolmas. Pujottelussa Elomaa saavutti oppikoulujen urheiluliiton mestaruuskilpailujen kolmannen sijan.
Remove ads
Muuta toimintaa ja kunnianosoitukset
Elomaa toimi urheilujärjestöissä monenlaisissa tehtävissä. Hän toimi esimerkiksi keilailun ja pesäpallon luennoitsijana, eri seurojen valmentajana ja useiden johtokuntien jäsenenä.
Elomaalle on myönnetty keilailuliiton pronssinen ansiomerkki n:o 30 ja Suomen Urheilun hopeinen ansiomitali. Elomaalle on myönnetty lisäksi Jyväskylän Kirin kultainen ansiomerkki vuonna 1970, SVUL:n Keski-Suomen piirin hopeinen ansiomerkki vuonna 1969 ja Laukaan Urheilijoiden viiri n:o 1 vuonna 1960. Elomaa valittiin vuonna 2023 pesäpallon kunniagalleriaan.[4][5]
Yksityiselämä
Elomaan oli ammatiltaan voimistelunopettaja ja rehtori. Elomaan jäi eläkkeelle vuonna 1989 Suolahden yläasteen rehtorin virasta. Sotilasarvoltaan Elomaa oli reservin yliluutnantti. Antti syntyi urheilijaperheeseen, hänen isänsä Viljo Elomaa oli lahjakas yleisurheilija ja ampuja.[6]
Elomaan puoliso oli menestyksekäs urheilija Päivikki Elomaa. Heidän jälkeläisistään lapsenlapsi Siiri Elomaa on pelannut pesäpalloa ykköspesistasolla ja menestynyt myös keihäänheittäjänä; Suomen kaikkien aikojen tilastossa hän on toisena N17-sarjan naisten keihäällä (tulos 54,47 m).[6]
Remove ads
Saavutukset pesäpallossa
Pelaajana
- 8 SM-kultaa: 1949, 1950, 1951, 1952, 1956, 1957, 1958, 1964 [7]
- 2 SM-hopeaa: 1948, 1953 [7]
- 9 Itä-Länsi-ottelua: 1949, 1951-1955, 1957, 1958, 1960 [8]
- 3 Liitto–Lehdistö-ottelua
- Vuoden pesäpalloilija: 1958 [9]
Pelinjohtajana
- 1 SM-kulta: 1964 [10]
- 1 Itä–Länsi-ottelu: 1964
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads