Antti Kalliomäki

Antti Tapani Kalliomäki (s. 8. tammikuuta 1947 Siikainen) on suomalainen poliitikko, joka ennen poliittista uraansa tuli tunnetuksi yleisurheilijana.^[8] Kalliomäki oli SDP:n kansanedustaja vuosina 1983–2011 ja toimi kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 1995–1999, valtiovarainministerinä vuosina 2003–2005 ja opetusministerinä vuosina 2005–2007.

Antti Kalliomäki
Kalliomäki vuonna 2007
Suomen pääministerin sijainen
Jäätteenmäen hallitus 17.4.2003–24.6.2003 Vanhasen I hallitus 24.6.2003–23.9.2005
Edeltäjä	Ville Itälä
Seuraaja	Eero Heinäluoma
Kauppa- ja teollisuusministeri
Lipposen I hallitus[1] 13.4.1995–15.4.1999
Edeltäjä	Seppo Kääriäinen[2]
Seuraaja	Erkki Tuomioja[3]
Valtiovarainministeri
Jäätteenmäen hallitus[4] 17.4.2003–24.6.2003 Vanhasen I hallitus[5] 24.6.2003–23.9.2005
Edeltäjä	Sauli Niinistö[3]
Seuraaja	Eero Heinäluoma[5]
Opetusministeri
Vanhasen I hallitus[5] 23.9.2005–19.4.2007
Edeltäjä	Tuula Haatainen[5]
Seuraaja	Sari Sarkomaa[6]
Kansanedustaja
26.03.1983–20.4.2011[7]
Henkilötiedot
Syntynyt	8. tammikuuta 1947 (ikä 78) Siikainen
Ammatti	liikunnanopettaja
Puoliso	Helena Marjatta Kalliomäki (1969–)
Tiedot
Puolue	SDP
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Hopeaa	Montréal 1976	seiväshyppy
EM-kilpailut
Hopeaa	Praha 1978	seiväshyppy
sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa	Katowice 1975	seiväshyppy
Hopeaa	Göteborg 1974	seiväshyppy
Hopeaa	München 1976	seiväshyppy
Hopeaa	San Sebastián 1977	seiväshyppy
Pronssia	Grenoble 1972	seiväshyppy

Ura

Urheilu-ura

Kalliomäki aloitti liikunnan harrastamisen nuorena, ja se myös ohjasi hänen ammatinvalintaansa. Hän suoritti asevelvollisuutensa armeijan urheilujoukoissa ja opiskeli liikunnanopettajaksi Helsingin yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen hän toimi liikunnanopettajana Vantaalla.

Kalliomäen laji oli seiväshyppy, jossa hän saavutti maailmanluokan tason huippu-urheilijana. Kalliomäki oli mukana kolmissa olympialaisissa (1972, 1976 ja 1980), ja vuonna 1976 Montrealissa hän oli lähellä olympiakultaa mutta jäi lopulta hopealle samalla tuloksella (550) kisan voittaneen Puolan Tadeusz Slusarskin kanssa. Prahan EM-kisoissa 1978 hän voitti hopeaa. EM-hallikisoista Kalliomäki voitti kultaa (1975), kolme hopeaa ja yhden pronssin. Hän voitti urallaan kahdeksan seiväshypyn Suomen mestaruutta. Parhaimmillaan Kalliomäki hyppäsi 566 cm. Hän paransi Suomen ennätystä yhteensä yhdeksän kertaa.

Aktiiviuransa jälkeen Kalliomäki veti pari vuotta yleisurheilun MM-valmennusprojektia, jolla tavoiteltiin menestystä maailmanmestaruuskisoissa Helsingissä 1983.

Poliittinen ura

Kalliomäki oli kansanedustajana vuodesta 1983 vuoteen 2011. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle. Kalliomäki toimi ministerinä kolmesti: kauppa- ja teollisuusministerinä Lipposen I hallituksessa vuosina 1995–1999, valtiovarainministerinä (sekä varapääministerinä) vuosina 2003–2005 ensin Jäätteenmäen hallituksessa ja sitten Vanhasen I hallituksessa sekä opetusministerinä Vanhasen I hallituksessa vuosina 2005–2007. Opetusministerinä Kalliomäki vastusti esitystä yliopistojen lukukausimaksuista Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.^[9] Vanhasen II hallitus kuitenkin mahdollisti ne uudessa yliopistolaissa.^[10] Kalliomäki toimi myös SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1991–1995 sekä 1999–2003.

Kunnallispolitiikassa Kalliomäki on vaikuttanut Vantaan kaupunginvaltuutettuna 1984–2000 ja Nurmijärven kunnanvaltuutettuna 2005–2008.

Kalliomäki valittiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi 2008.^[11]

Yksityiselämä

Kalliomäki on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta, joista Tuomas Kalliomäki (s. 1970) on entinen SM-tason jääkiekkoilija.