Ariel (kuu)

Ariel on Uranuksen neljänneksi suurin kuu, jonka löysi William Lassell vuonna 1851 samaan aikaan Umbrielin kanssa. Lassellin pyynnöstä John Herschel antoi nimen Arielille ja Uranuksen kolmelle muulle silloin tunnetulle kuulle vuonna 1852. Arielin designaatio on Uranus I.

Ariel
Löytäminen
Löytäjät	William Lassell
Löytöaika	24. lokakuuta 1851
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta	Uranus
Keskietäisyys	190 900[1] km
Eksentrisyys	0,0012[1]
Kiertoaika	2,520 d[1]
Inklinaatio	0,260°
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija	1 157,8 km
Pinta-ala	4 200 000 km2
Massa	1,35 × 1021 kg
Keskitiheys	1,67 g/cm3
Painovoima pinnalla	0,27 m/s2
Pyörähdysaika	2,520 d
Akselin kaltevuus	0°
Albedo	0,39
Pinnan lämpötila	alin: K keski: ~ 58 K ylin: K
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine	ei kaasukehää
Infobox OK

Ominaisuudet

Voyager 2-avaruusluotain on toistaiseksi ainoa Arielia tutkinut luotain. Tammikuussa 1986 se ohitti kuun kuvaten sen eteläistä pallonpuoliskoa, joka tuolloin oli kääntynyt Aurinkoon päin. Arielin koostumus on karkeasti arvioiden 50 % vesijäätä, 30 % silikaattikiveä ja 20 % metaanijäätä. Paikoin pinnalla näyttää olevan varsin tuoretta jäätä, ja kraattereiden vähyys tai puuttuminen monin paikoin kertoo kuun hiljattain tapahtuneesta geologisesta aktiivisuudesta. Pinnalla on havaittavissa lukuisia siirroskanjoneita ja nestemäisen veden purkauksien jäänteitä.

Katso myös

• Uranuksen kuut