Artie Shaw
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Arthur Jacob Arshawsky eli Artie Shaw (23. toukokuuta 1910 – 30. joulukuuta 2004) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko. Hänet tunnetaan paitsi klarinetistina, säveltäjänä ja yhtyeenjohtajana, myös novellien ja omaelämäkerran kirjoittajana.[1]
Shawin yhtyeessä soittivat muiden muassa Buddy Rich ja Billie Holiday. Hän on yhdysvaltalaisen jazzmusiikin historian suurimpia nimiä. Shawin tuotanto on ajoittain kokeellista. Jazziin on esimerkiksi lisätty klassisen musiikin elementtejä jousitaustojen muodossa. Shaw ennätti kokeilla urallaan myös bebopia.
Remove ads
Muusikon ura
Shaw syntyi 23. toukokuuta 1910 New Yorkin Lower East Sidella, juutalaiseen sukuun ja varttui New Havenissa, Connecticutissa. Hän aloitti saksofoninsoiton 13-vuotiaana ja siirtyi klarinettiin kolme vuotta myöhemmin; uransa varhaisessa vaiheessa hän soitti muun muassa Irving Aaronsonin yhtyeessä. Nuoruusvuosinaan ammattilaisena Shaw soitti tunnetuissa tanssiorkestereissa, omaksui mustaa musiikkia, löysi aikansa taidemusiikin ja nousi kysytyksi studiomuusikoksi. Vuonna 1936 hänen esityksensä jousikvartetin ja rytmisektion kanssa johti orkesterin perustamiseen, jota kutsuttiin nimellä "swing ja jouset".[2]
Rasismin vastustaminen
Vuonna 1937 hän perusti perinteisemmän big bandin, jonka solistina esiintyi musta laulaja Billie Holiday – tämä aiheutti rasistista vastustusta, koska Holiday oli mukana valkoihoisessa yhtyeessä. Shaw vastusti koko uransa ajan rasismia kiivaasti. Kun häneltä vuonna 1941 vaadittiin mustan trumpetistin Oran “Hot Lips” Pagen poistamista kiertueeltaan etelässä, Shaw perui mieluummin 32 esiintymistä.[2]
Uransa huipulla
Shawn vuoden 1938–1939 orkesteri (laulaja Mel Tormén mukaan hänen “kaikkien aikojen suosikkiorkesterinsa”) sai suurta arvostusta niin yleisöltä kuin kriitikoilta. Swingin ollessa suosionsa huipulla 1930-luvun lopussa Shawin big band tuli tunnetuksi hiteillään ”Begin the Beguine”, ”Stardust”, ”Back Bay Shuffle”, ”Moonglow”, ”Rosalie”, ”Frenesi”. Klarinetisti Buddy DeFrancon mukaan Shaw’n soolo “Stardustissa” oli “kaikkien aikojen paras klarinettisoolo”. Gene Leesin kirjassa Meet Me at Jim & Andy’s: Jazz Musicians and Their World klarinetisti/saksofonisti Barney Bigard sanoo: “Minulle suurin koskaan elänyt soittaja oli Artie Shaw.”[2]
Shaw kuitenkin turhautui musiikkibisnekseen ja jatkuvaan vaatimukseen soittaa samoja hittejä. Shaw puhui usein kaupallisista paineista. Esimerkiksi Richard Sudhalterin kirjassa Lost Chords: White Musicians and their Contribution to Jazz (1993) annetussa haastattelussa Shaw selitti: "Olen vakuuttunut siitä, että taiteilijan suurin ongelma on ristiriita sen välillä, mitä hän yrittää tehdä, ja sen, miten yleisö sen kokee. Taiteilijan olemus on, että hän ajattelee arvoa; yleisön olemus taas on, että se ajattelee viihdettä. Viihde vastaan taide. Mutta taiteen ei koskaan ollut tarkoitus olla viihdyttävää."[3] Marraskuussa 1939 Shaw jätti orkesterin, vetäytyi väliaikaisesti pois musiikkibisneksestä ja matkusti Meksikoon.[2]
Shaw perusti kuitenkin ensimmäisen Gramercy Five -kokoonpanonsa, jonka nimi viittasi New Yorkin puhelinalueeseen, ei yhtyeen kokoon. Ensimmäinen levytyssessio pidettiin 3. syyskuuta 1940, ja siinä esiintyi Johnny Guarnieri cembalossa – Shaw’n kappaleesta “Summit Ridge Drive” tuli hitti. Toisen maailmansodan aikana Shaw liittyi laivastoon ja johti sotilasorkesteria, joka viihdytti joukkoja sota-alueilla. Leskeksi jäätyään hän kokosi uransa “jazzeimman” orkesterin, jossa soitti mm. trumpetisti Roy Eldridge. Tämän jälkeen hän keskittyi klassiseen musiikkiin ja esiintyi sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 1949.[2]
Remove ads
Kirjailijana
Vuonna 1950 hän vetäytyi jälleen – nyt karjatilalle – ja kirjoitti omaelämäkertansa The Trouble with Cinderella. Esiinnyttyään vielä uuden Gramercy Five -kokoonpanon kanssa hän muutti vuonna 1954 Espanjaan viideksi vuodeksi ja julkaisi siellä kaunokirjallisuutta. Sen sijaan hän jatkoi ahmimista lukijana ja julkaisi useita novelleja. Kriitikoiden mukaan hänen luova kirjoittamisensa on kuitenkin itseään korostavaa ja keskinkertaista verrattuna hänen musiikillisiin saavutuksiinsa.[3]
.jpg)
Remove ads
Poliittiset ongelmat
Shawn kuudes vaimo Kathleen Winsor syytti avioeron käsittelyssä Artie Shawta kommunismin tukemisesta. Winsorin mukaan Shaw oli kommunistisen puolueen jäsen. Artie Shaw kiisti asian.[3]
Shaw kuului Hollywoodin riippumattomien taiteiden, tieteiden ja ammattien kansalaiskomitean (HICCASP) johtokuntaan, johon kuuluivat myös Frank Sinatra, Orson Welles ja Katharine Hepburn viihdemaailmasta sekä Albert Einstein ja Max Weber. Järjestöä syytettiin kommunistipuolueen peitejärjestöksi, ja heinäkuun 2. päivän 1946 kokouksessa järjestön vähemmistö ehdotti päätöslauselmaa, jossa kommunismi tuomittaisiin fasisminkaltaiseksi. Järjestöön kuuluneen Ronald Reaganin sitä tukevan lausunnon jälkeen Shaw ilmoitti tukevansa jokaisen ihmisen ajatuksen- ja sananvapautta ja, että sananvapauden osalta "Neuvostoliitto oli demokraattisempi kuin Yhdysvallat". Hän ei nähnyt siinä ongelmaa, että ihmisillä oli erilaisia poliittisia näkemyksiä. Päätöslauselman kaaduttua Reagan erosi järjestöstä ja ryhtyi Hollywoodin kommunistivainojen keulahahmoksi.[3]
Shaw kuului satoihin amerikkalaisiin viihdetaiteilijoihin ja intellektuelleihin, jotka joutuivat kommunistien vainon uhreiksi. Hänet mainittiin mustalle listalle joutuneita käsittelevässä Red Channels -julkaisussa, ja hänet kutsuttiin todistamaan edustajainhuoneen epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean (HUAC) eteen vuonna 1953. Tämä poliittinen vaino vaikutti epäilemättä siihen, että Shaw vetäytyi ennenaikaisesti julkisuudesta. Elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä hän työsti moniosaiseksi suunniteltua puoliksi omaelämäkerrallista romaania The Education of Albie Snow (“Albie Snow’n koulutus”), jota ei kuitenkaan ole koskaan julkaistu.[3]
Henkilökohtainen elämä
Perhe
Shaw oli elämänsä aikana kahdeksan kertaa naimisissa, muun muassa Hollywood näyttelijöiden Ava Gardnerin ja Lana Turnerin kanssa.[1] Hänen poikansa on kuuluisa kirjailija ja tatuoija Jonathan Shaw.[4]
Kuolema
Hän sai vuonna 2004 elinikäisten saavutusten Grammy-palkinnon (Grammy Lifetime Achievement Award), mutta kuoli saman vuoden joulukuussa kärsittyään pitkään aikuistyypin diabeteksesta.[2]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads