Basileios II

Basileios II Bulgaroktonos (Bulgaarintappaja, Bulgaarinsurma, Βασίλειος Β' Βουλγαροκτόνος; 958 – 15. joulukuuta 1025) oli Bysantin keisari 10. tammikuuta 976 alkaen aina kuolemaansa vuoteen 1025 asti.

Basileios II

Basileioksen pitkän hallintokauden aikana hän soti niin bulgaareja, saraseeneja, ruseja kuin georgialaisia vastaan. Hän laajensi valtakuntansa ylettymään Tonavalta Mesopotamiaan. Hänen ulko- ja talouspolitiikkaansa oli myös onnistunutta. Hän pyrki rajoittamaan mahtisukujen (dynatoi) valtaa ja keskittämään hallintoa ennen kaikkea keisarille. Talous kukoisti hänen hallintokaudellaan ja hänen kuollessaan valtionkassassa oli arviolta noin 13 000 000 kultakolikkoa.

Vaikka hän nimellisesti hallitsi yhdessä veljensä Konstantinos VIII:n kanssa, piti Basileios valtaa käsissään ja Konstantinos pääsi valtaan vasta Basileioksen kuoltua.

Elämäkerta

Nuoruus ja hallintokauden alku

Basileios syntyi isälleen, tulevalle keisari Romanos II:lle ja keisarinna Theofanolle vuonna 958. Hänelle syntyi veli Konstantinos vuonna 960 ja sisar Anna 963. Basileioksen isoisä oli keisari Konstantinos VII ja hän kuului makedonialaiseen hallitsijasukuun. Kaikki Romanoksen lapsista olivat purppurassa syntyneitä (porfyrogennetos). Romanos II kuoli yllättäen alkuvuodesta 963, minkä jälkeen Basileioksesta ja veljestään Konstantinoksesta kruunattiin keisari. Koska veljekset olivat liian nuoria hallitsemaan vallan otti hetkellisesti eunukki parakoimomenos Josef Bringas. Kuitenkin keisarinna Theofanon avulla vallan otti pian itselleen sotapäällikkö Nikeforos II Fokas, joka kruunattiin keisariksi 16. elokuuta 963. Nikeforos myös meni naimisiin keisarinna Theofanon kanssa. Vaikka Nikeforos oli keisari, saivat Basileios ja Konstantinos säilyttää keisarin arvonsa. Sama kaava toistui myös Nikeforoksen seuraajan Johannes I Tzimiskesin välillä.

Nousu valtaan

Kun Johannes I Tzimiskes kuoli tammikuussa 976, päätti Basileios ottaa vallan käsiinsä. Kuitenkin tosiasiassa valtaa käytti eunukki parakoimomenos Basileios Lekapenos, jonka Basileios lopulta syrjäytti 985. Basileioksen valtakauden alkua leimasivat Bardas Skleroksen aloittama kapina, jonka sai lopulta kukistettua Basileioksen tehtävään nimittämä Bardas Fokas, joka oli aiemman keisari Nikeforos II Fokasin veljenpoika. Bardas Skleros pakeni tämän jälkeen Bagdadiin

Basileios II kärsi 986 tappion Bulgaareja vastaan, minkä jälkeen Bardas Fokas ryhtyi kapinoimaan Basileiosta vastaan. Kapinaan liittyi myös Bagdadista takaisin tullut Bardas Skleros. Basileioksen voimavarat eivät yksistään riittäneet kukistamaan kapinoitsijoiden armeijoita, joten Basileios otti yhteyttä Kiovan suuriruhtinaaseen Vladimiriin, jolle Basileios tarjosi sisarensa Annan kättä vastineeksi sotilaista. Vladimir suostui ja lähetti Basileiokselle pelättyä varjagisotilaita. Näistä muodostui lopulta heistä koostuva keisarin henkivartiokaarti eli varangikaarti.

Ulkopolitiikka ja sodat bulgaareja vastaan

Basileios II:n kuva modernissa kreikkalaisten toisessa Balkanin sodassa bulgaareista saaman voiton kunniaksi lyödyssä muistomitalissa.

Basileios II tunnetaan ennen kaikkea hänen käymistään lukuisista sodistaan eri vihollisiaan vastaan: Saksan keisari Otto III:ta, longobardien ruhtinaita, Beneventoa sekä slaaveja (erityisesti bulgaareja) vastaan. Bulgaareja vastaan käydyt sodat olivat hyvin raakoja, joissa molemmat osapuolet syyllistyivät julmuuksiin toisiaan vastaan.

Basileios tarvitsi suuren laivaston, jotta hän olisi pystynyt liikuttelemaan armeijoita eri puolille valtakuntaansa, minkä vuoksi hän päätti tehdä sopimuksen Venetsian dogen Pietro II Orseolon kanssa. Vuonna 992 Konstantinopoliin saapui venetsialainen valtuuskunta, joka yritti saada sopimusehtona tullimaksuihinsa huomattavan alennuksen. Basileios myönsi Venetsialle erityisoikeuden kauppaan Konstantinopolin kanssa. Bysantin liitto Venetsian kanssa oli erittäin hyödyllinen. Vuonna 1000 he suorittivat yhdessä sotaretken Dalmatian merirosvoja vastaan. Vuonna 1002 Venetsian laivasto Orseolon johtamana vapautti Etelä-Italiassa Barin muslimien kalifaatin vallasta. Haittapuolena liitosta oli Bysantin yhä suurempi riippuvuus Venetsian taloudesta.

Vuonna 1014 Kleidionin taistelussa Strumajoella Basileios löi bulgaarien armeijan. Hän otti vangiksi 15 000 sotilasta. Taistelusta selvinneet bulgarialaiset sotilaat löivät Nikeforos Botaineiatesin johtaman sotilasosaston. Tämän takia Basileios käski sokaista kaikki sotilaat, paitsi joillekin yhden silmän. Sokaistut sotilaat jaettiin 100 hengen ryhmiin, jota johti yksisilmäinen sotilas, jotta hän voisi viedä sokaistut sotilaat lyödyn kuninkaansa Samuilin luo, joka sotilaat nähdessään sai hermoromahduksen ja kuoli.

Tämän ja muiden vastaavien voittojen ansiosta hän sai kutsumanimen ”Bulgaarintappaja” tai "Bulgaarinsurma" (Boulgaroktónos). Bulgarian pääkaupunki Ohrid valloitettiin 1018, minkä jälkeen Bulgaria liitettiin osaksi Bysantin valtakuntaa. Basileios kohteli bulgaariylimyksiä hyvin ja antoi heille arvonimiä. Valloitettujen alueiden hallinto ja verotus pysyivät suurelta osin samana.

Vuosina 1021–1022 Basileios kävi sotaa Georgian kuninkaan Giorgi I:n kanssa ja voitti senkin sodan. Samaan aikaan hän yritti saada aikaan Trapezundin sopimusta liittolaisensa, Armeijan kuningas Ovanes- Smbatin kanssa. Armenian kuninkaan hän pakotti testamenttaamaan maansa Bysantille. Tällä tavalla Basileioksen aikana luotiin mahdollisuudet myös Armenian liittämiseen Bysantin valtakuntaan. Sopimuksessa hänen seuraajansa Konstantinos VIII velvoitettiin huolehtimaan armenialaisista ja sen ruhtinaista. Mateos Urhaetsin mukaan Basileios otti vastaan armenialaisen uskon ja hänet nimettiin ”Armenian isäksi”.^[1].

Suhteet Kiovan Rusiin

Venäjän historiassa Basileios II tunnetaan Vladimir Suuren lankona.

Krimillä käytiin vuonna 988 sota rusien ja bysanttilaisten välillä. Vladimir Suuren joukot piirittivät Khersonin eli Khersonesoksen kaupunkia ja saivat sen antautumaan. Vladimir lähetti Basileiokselle viestin, jossa hän ilmoitti vallanneensa kaupungin. Hän uhkasi myös vallata pääkaupunki Konstantinopolin, ellei Basileios antaisi Vladimirille sisartaan Anna Porfyrogenitaa vaimoksi. Basileios ei halunnut antaa pakanalle sisartaan. Anna kieltäytyi aluksi avioliitosta pakanallisen Vladimir Suuren kanssa, koska sellaista avioliittoa ei voisi mainita keisarillisissa annaaleissa. Kun Vladimir suostui ottamaan kristillisen kasteen vastaan, niin hän oli jo tehnyt päätöksensä uskonnosta. Vladimir Suuri oli hyvin vaikuttunut Bysantin ortodoksiuskonnon käytännöistä, minkä vuoksi hän päätti kääntyä ortodoksisen kirkon jäseneksi.^[2]

Vladimirin piti ottaa kaste ja ottaa koko maansa uskonnoksi ortodoksinen uskonto. 19. toukokuuta 988 Vladimir kastettiin Krimin Khersonesoksessa Pyhän Basileioksen kirkossa. Heti sen jälkeen Vladimir ja Anna menivät naimisiin siellä. Samalla Vladimir pääsi eroon suuresta määrästä kapinoivia varjageja, kun hän lähetti Bysantin tueksi 6 000 varjagisoturia. Niistä muodostettiin Bysantin keisarin uskollinen ja kovamaineinen varjagikaarti.

Sisäpolitiikka

Basileioksen hallitusaikana oli myös suuria kapinoita häntä vastaan. Keisarin kruunua tavoittelivat Bardas Skleros ja myöhemmin Bardas Fokas nuorempi, jotka hävisivät taistelut.

Basileios II oli hyvin tarmokas ja ryhtyi itse johtamaan armeijaa. Hänen lisääntyvä itsenäisyytensä huolestutti sekä Basileios Lekapenosia että Fokasia. Vuonna 987 Basileios II ryhtyi salaisesti neuvottelemaan entisen vihollisensa, Sklerosin, kanssa. Keisari olisi hyvin kiitollinen, jos he onnistuisivat tukahduttamaan kapinan keisaria vastaan.

Fokasin kampanja matki Sklerosin aiempaa kapinaa. Hän julisti itsensä keisariksi ja valloitti suurimman osan Vähä-Aasiaa. Saatuaan Sklerosin vangittua eteni Fokas joukkoineen Abydokseen, jossa hän saattoi jäädä saarretuksi Dardanelleille.

Tässä vaiheessa vuonna 988 keisari Basileios II oli pakotettu liittoutumaan Kiovan Venäjän suuriruhtinaan Vladimirin kanssa. Basileios lupasi Vladimirille vaimoksi sisarensa, Anna Porfyrogenitan, ja Vladimir antoi Basileiokselle 6 000 kovamaineista varjagisoturia auttaakseen lankoaan voittamaan sodan. Tällä tavalla Vladimir pääsi eroon varjageista, joille hän ei ollut pystynyt pitkään aikaan maksamaan palkkoja.

Varjagisotureilla vahvistetun armeijansa kanssa Basileios II marssi Abydosiin. Kaksi armeijaa kohtasivat toisensa ja Fokas ratsasti armeijansa kärjessä pyrkien pääsemään kaksinkamppailuun keisari Basileioksen kanssa. Fokas ei onnistunut siinä vaan tippui hevosensa selästä ja hänet surmattiin taistelussa. Hänen päänsä katkaistiin ja tuotiin keisarille. Tähän taisteluun loppui kapina.^[3]

Valtion kassavajeen täyttöön sekä suurmaanomistajien heikentämiseksi hän otti käyttöön maan pakkolunastuksen, jos maanomistaja ei maksanut veroja tai maata ei hyödynnetty.

Basileioksen perintö

Bysantin valtakunta vuonna 1025, Basileios II:n kuollessa: merkitty hänen valloittamansa alueet.

Basileios II vietti hyvin askeettista soturin elämää. Hän huolehti paremmin sotilaistaan kuin päivittäisistä hallitsijan velvollisuuksistaan. Hän eli keskiajan mieheksi varsin vanhaksi. Tuona aikana 67–69-vuotias oli hyvin vanha mies. Hän kuoli naimattomana ilman perillisiä. Ei ole tiedossa myöskään hänen aviottomista suhteistaan tai lapsistaan. Basileios ei naitattanut myöskään sukunsa naisia. Basileioksen kuollessa Konstantinos VIII:n tyttäret Zoe ja Theodora olivat jo liian vanhoja saamaan lapsia ja kolmas tytär Eudokia oli ryhtynyt nunnaksi. Näiden vuoksi Makedonian dynastia sammui ja Bysantin valtakunnassa alkoivat levottomat ajat.

Kun Basileios kuoli vuonna 1025, tuli hänen veljestään Konstantinoksesta keisari. Basileios on kuvattu äärimmäisen askeettiseksi ja uskonnolliseksi mieheksi, joka eli käytännöllisesti munkin tavoin, menemättä koskaan naimisiin. Konstantinos oli virallisesti ollut hänen kanssahallitsijansa aina vuodesta 976.