Brock Chisholm

George Brock Chisholm (18. toukokuuta 1896 Oakville, Ontario – 4. helmikuuta 1971 Victoria, Brittiläinen Kolumbia) oli kanadalainen psykiatri ja kenraali.^[1]

Brock Chisholm

Elämä ja ura

Varhaiset vaiheet ja työ Kanadan puolustusvoimissa

Chisholm oli kolmas Frank ja Lizzie Chisholmin kuudesta lapsesta. Hän värväytyi palvelukseen ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1915. Hän sai Military Crossin palveluksestaan Kukkula 70:n taistelusta elokuussa 1917. Mitaliin lisättiin nauha sotilasyksikön johtamisesta Amiensin taistelussa vuonna 1918. Chisholm haavoittui 27. syyskuuta 1918 ja vietti loppuvuoden toipumassa Englannissa. Hän liittyi takaisin pataljoonaansa tammikuussa 1919 ja palasi pian Kanadaan. Hän oli ensimmäisen maailmansodan päättyessä kapteeni ja jatkoi toimintaansa sotilasvoimissa sodan päättymisen jälkeenkin. Hän aloitti vuonna 1919 Toronton yliopistossa lääketieteen opinnot, valmistui 1924 ja meni samana vuonna naimisiin Grace Ryrien kanssa. Pariskunta vietti vuoden Lontoossa. Palattuaan vuonna 1925 Kanadaan Chisholm työskenteli lääkärinä Oakvillessa, ja hänen vaimonsa toimi sairaanhoitajana. Pariskunnan tytär Anne syntyi vuonna 1928.^[1]

Chisholm sai 1930-luvun alussa opetusta Yalen yliopiston Institute of Human Relationsissa. Lisäksi hän samanaikaisesti opetti ja suoritti erikoistumistaan psykiatriaan. Vuonna 1933 hän muutti perheineen Lontooseen, jossa hän sai lisää psykiatrian koulutusta. Samana vuonna pariskunta adoptoi Sandy-nimisen pojan. Chisholm työskenteli psykiatrina Torontossa vuosina 1934–1939. Hänestä tuli kysytty luennoitsija ja julkinen puhuja muun muassa mielenterveyden, pelon ja seksuaalikasvatuksen aiheista. Toisen maailmansodan sytyttyä hän sai komennukseensa Pohjois-Ontarion sotilasyksiköt. Hänen toimenkuvaansa kuului muun muassa värväyksen järjestäminen. Hän laati pamfletin, joka käsitteli yksiköiden komentajien vastuuta taistelutahdon ylläpitämisestä joukoissaan. Kirjoitus sai huomiota korkealta tasolta armeijassa, ja Chisholm siirrettiin Ottawaan puolustusvoimien kansalliseen päämajaan. Hän alkoi vuonna 1941 johtaa henkilöstövalintoja Kanadan maavoimissa. Hän kehitti värväytyvien arviointiin uuden menetelmän, jossa tarkasteltiin yhtä lailla mielenterveyttä kuin fyysistä terveyttä. Hänen PULHEMS-menetelmänsä otettiin käyttöön useissa länsimaisissa asevoimissa. Menetelmä oli aikaansa edellä, koska terveyttä tarkasteltiin yhä usein vain fyysisistä lähtökohdista. Chisholmista tuli vuonna 1942 Kanadan maavoimien lääketieteellisten palveluiden yleisjohtaja. Hän huolehti penisilliinit laajalti saataviksi joukoille ja puuttui sukupuolitautien korkeaan esiintyvyyteen joukoissa. Toisen maailmansodan päättyessä hän oli sotilasarvoltaan kenraalimajuri.^[1]

Poliittinen asema ja työ Maailman terveysjärjestössä

Chisholm nimitettiin marraskuussa 1944 liittovaltion varaterveysministeriksi pääministeri William Lyon Mackenzie Kingin hallitukseen. Hän päätyi kiistellyksi hahmoksi näkemyksillään, joissa hän suhtautui kriittisesti perinteistä moraalia ja uskonnollisia opetuksia vastaan. Hänen mukaansa ne syyllistivät sekä loivat pelkoa ja ennakkoluuloja. Chisholmin mukaan niiden käyttö kasvatusmenetelminä tuotti epäkypsiä aikuisia, jotka eivät kyenneet vapaaseen ja rationaaliseen ajatteluun. Chisholm alkoi ajaa maailmanrauhaa ja ehdotti vuonna 1945 lyhyen tähtäimen ratkaisuna maailmanlaajuisia poliisivoimia, jotka turvaisivat rauhaa kukistamalla minkä tahansa sodan aloittavan valtion. Chisholm piti perinteisiä lastenkasvatusmenetelmiä maailmanrauhan esteinä. Hän herätti marraskuussa 1945 kohun vastustamalla joulupukista kertomista lapsille. Häneltä vaadittiin eroamista Kanadan hallituksesta, mutta hän toimi varaterveysministerinä heinäkuuhun 1946 saakka. Chisholmin ero johtui nimityksestä komissioon, jolle Yhdistyneet kansakunnat antoi tehtäväksi Maailman terveysjärjestön perustamisen. Chisholm keksi Maailman terveysjärjestön nimen, painotti sen työn maailmanlaajuisuutta ja määritteli terveyden kokonaisuudeksi, joka kattoi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin.^[1]

Chisholm sai 21. heinäkuuta 1948 nimityksen Maailman terveysjärjestön ensimmäiseksi pääjohtajaksi. Hän muutti tämän takia vaimonsa kanssa Geneveen ja toimi tehtävässä vuoteen 1953 saakka.^[1]

Myöhemmät vaiheet ja kuolema

Chisholm jäi eläkkeelle Maailman terveysjärjestön pääjohtajan tehtävästä. Palattuaan Kanadaan hän rakensi vaimonsa kanssa talon lähelle Sooken kylää Vancouverinsaarella. Hän toimi 1950-luvulla erikoisluennoitsijana useissa yliopistoissa. Hän jatkoi puhujana esiintymistä 1960-luvun loppupuolelle saakka. Hän kannatti sterilointia väestömäärän hallinnan menetelmänä ja painotti saastumisen, vaurauden epätasaisen jakautumisen ja ruoansaannin epävarmuuden aiheuttamia vaaroja.^[1]

Chisholm osallistui monien rauhanjärjestöjen toimintaan ja kirjoitti pasifistisiin lehtiin. Hän oli huolissaan erityisesti ydinaseista ja biologisesta sodankäynnistä. Vuonna 1957 hän osallistui ydinaseiden riskeihin keskittyneeseen kansainväliseen tieteilijöiden kokoontumiseen Pugwashissa Nova Scotiassa. Hän oli vuonna 1961 mukana perustamassa Canadian Peace Research Institutea. Hän kannatti ydinsodan välttämiseksi maailmanhallitusta, maailmanlaajuisia poliisivoimia ja maailmanlaajuista oikeusjärjestelmää. Hän julkaisi kirjat Prescription for Survival (1957) ja Can People Learn to Learn? How to Know Each Other (1958).^[1]

Chisholm oli jo ennen vuotta 1967 saanut useita sairauskohtauksia. Hän kuoli veteraanisairaalassa Victoriassa vuonna 1971.^[1]

Palkintoja ja tunnustuksia

Chisholm sai vuonna 1943 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan arvon ja vuonna 1967 Order of Canadan Companionin arvon. Hän sai muun muassa Lasker-palkinnon. American Humanist Association nimitti hänet vuonna 1959 vuoden humanistiksi. Hän sai kunniatohtorin arvot Nancyn yliopistosta, Brittiläisen Kolumbian yliopistosta, Wake Forest Collegesta, Dartmouth Collegesta ja Brandeisin yliopistosta.^[1]