Checks and balances

Checks and balances viittaa järjestelmään, jossa lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa on rajoitettu niin, ettei yksikään toimielimistä pysty käyttämään rajoituksetonta valtaa. Checks and balances on osa vallan kolmijako-oppia.^[1]

Checks and balances käytännössä: presidentti Donald Trump esitti Neil Gorsuchia korkeimman oikeuden tuomariksi tammikuussa 2017. Myöhemmin senaatti hyväksyi Trumpin ehdotuksen.

Englanninkieliselle käsitteelle ei ole vakiintunutta suomenkielistä ilmaisua, mutta siihen on viitattu muun muassa punnusten ja vastapunnusten järjestelmänä^[2]. Käsitteelle on ehdotettu myös vastineita keskinäinen valvonta ja hallitusjärjestelmän osien keskinäinen valvonta^[3]. Järjestelmässä vallan kolmijako-opin eri osa-alueet toimivat toistensa vastapainoina estäen yhtä alaa saavuttamasta hallitsevaa asemaa^[3].

Esimerkkejä

Antiikin Rooma

Kreikkalaisen historioitsija Polybioksen mukaan antiikin Rooma perustui checks and balances -järjestelmälle: valta oli jaettu konsulin (monarkia), senaatin (aristokratia) ja kansalaisten (demokratia) kesken.^[1]

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa checks and balances -järjestelmään ei suoraan viitata maan perustuslaissa, mutta Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä on silti useita lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan vallankäyttöön liittyviä rajoituksia. Esimerkiksi tuomioistuimet voivat rajoittaa lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan valtaa julistamalla näiden toiminnan perustuslain vastaiseksi. Presidentillä on tietyissä tilanteissa mahdollisuus estää kongressin päätökset veto-oikeudellaan. Senaatti taas voi esimerkiksi estää Yhdysvaltain toisen valtion kanssa allekirjoittaman sopimuksen hyväksymisen.^[1]