Clint Eastwood
yhdysvaltalainen näyttelijä ja ohjaaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Clinton ”Clint” Eastwood Jr. (s. 31. toukokuuta 1930 San Francisco, Kalifornia)[1] on yhdysvaltalainen näyttelijä sekä Oscar-palkittu elokuvaohjaaja ja -tuottaja.
Eastwood aloitti uransa elokuvanäyttelijänä vuonna 1955 ja näytteli sen jälkeen televisiosarjoissa, kuten Lännen tie. Kansainvälinen elokuvatähti hänestä tuli Sergio Leonen dollaritrilogian myötä 1960-luvun puolivälissä. Sitä seurasi 1970-luvulla muun muassa Likainen Harry -elokuva ja sen jatko-osat. Eastwoodin ensimmäinen ohjaustyö oli Yön painajainen (1971). Eastwood on uransa aikana ohjannut 40 elokuvaa[2] ja näytellyt noin 80:ssä[3]. Hän on voittanut kaksi parhaan ohjauksen Oscar-palkintoa.
Eastwoodin elokuvissaan esittämiä tyyppihahmoja ovat ”Mies ilman nimeä” – yksinäinen mies ilman menneisyyttä, joka esiintyy muun muassa dollaritrilogiassa; nihilistinen Likainen Harry, sekä hyväluontoinen ja nyrkkejään käyttävä punaniska.[4]
Ohjaajana Eastwood tunnetaan siitä, että hän tekee elokuvat ripeästi rahaa tuhlaamatta, ja kuvaa kohtaukset vain yhdellä tai kahdella otolla. Eastwoodin elokuvien budjetit eivät ole juuri koskaan ylittäneet 60 miljoonaa dollaria.[5]
Remove ads
Nuoruus
Clinton Eastwood, Jr. syntyi 31. toukokuuta 1930 San Franciscossa. Hänen isänpuoliset sukujuurensa ovat englantilais-skottilaiset ja äidinpuoliset irlantilais-hollantilaiset.[6][7][8] Perhe muutti usein, ja Clint kävi harvaa koulua pitempään kuin muutaman kuukauden. Valmistuttuaan lukiosta hän kävi vähän aikaa Los Angeles City Collegea. Sen jälkeen hän teki sekalaisia töitä ja palveli Yhdysvaltain armeijassa.[9]
Remove ads
Elokuvaura
Näyttelijänä
Eastwood muutti armeijan jälkeen Hollywoodiin. Hän sai vuonna 1954 Universalilta koekuvauksen pohjalta 40 viikon sopimuksen, joka uusittiin yhden kerran. Eastwood sai sivurooleja b-elokuvissa kuten Tarantula (1955) ja Revenge of the Creature (1955), kunnes sopimusta ei enää jatkettu. Sen jälkeen hän näytteli useissa televisiosarjoissa.[9] Suuren yleisön tietoisuuteen Eastwood tuli ensimmäisen kerran vuonna 1959 televisiosarjan Lännen tie pääroolissa karjanajaja Rowdy Yatesinä, jota hän esitti sarjan loppuun vuoteen 1965 saakka.[1]
Eastwood nousi 1960-luvun puolivälissä kansainväliseksi elokuvatähdeksi rooleistaan italialaisen ohjaajan Sergio Leonen spagettiwesterneissä Kourallinen dollareita (1964), Vain muutaman dollarin tähden (1965) ja Hyvät, pahat ja rumat (1966). Elokuvat esitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1967 ja nostivat hänet sielläkin suosituksi.[9]
Don Siegelin klassinen poliisielokuva Likainen Harry oli Eastwoodin varsinainen läpimurto Hollywoodissa.[1] Hän esitti Harry Callahania kaikkiaan viidessä Likainen Harry -elokuvassa. Eastwood näytteli useassa muussakin Siegelin ohjaamassa elokuvassa, kuten Pako Alcatrazista (1979).[9] Eastwoodin juoneltaan yksinkertaiset väkivaltaelokuvat olivat 1970-luvulla hyvin suosittuja, mutta arvostelijat eivät niistä yleensä pitäneet.[10] Eräs poikkeuksista oli Pako Alcatrazista, jonka arvostelut kuuluvat Eastwoodin uran parhaisiin.[11]
Ohjaajana ja näyttelijänä
.jpg)
1970-luvun alussa Eastwood ryhtyi myös ohjaamaan ja tuottamaan elokuvia. Hän perusti elokuvayhtiö Malpaso Productionsin 1967. Eastwoodin esikoisohjaus oli Yön painajainen (1971). Sitä seurasi seuraavina vuosina useita ohjaustöitä, joihin kuului esimerkiksi lännenelokuvia, trillereitä ja poliisielokuvia. Eastwood näytteli itse pääosaa ohjaamissaan elokuvissa. Kokeiltuaan monipuolisia rooleja Eastwood palasi vuonna 1983 Harry Callahanin rooliin Likaisen Harryn kolmannessa jatko-osassa. Eastwoodin ohjaama lännenelokuva Kalpea ratsastaja (1985) oli yksi 1980-luvun harvoista menestyksekkäistä lännenelokuvista.[9]
Klassisen jazzin ystävä Eastwood tuotti ja ohjasi Thelonious Monkista kertovan dokumentin Thelonious Monk: Straight, No Chaser (1988) ja Charlie Parkerista kertovan elokuvan Bird (1988).[9]
Menestyneen sotaelokuva Heartbreak Ridgen (1986) jälkeen Eastwoodin ura kääntyi laskusuuntaan. Hänen uudet elokuvansa, kuten Bird, Pink Cadillac (1989) ja Valkoinen metsästäjä, musta sydän (1990), eivät saaneet katsojia entiseen malliin, eivätkä niiden arvostelutkaan olleet aina mairittelevia.[12] Menestynyt lännenelokuva Armoton (1992) nosti vihdoin Eastwoodin arvostetuksi ohjaajaksi, ja hän voitti siitä ensimmäisen kahdesta parhaan ohjaajan Oscar-palkinnostaan.[1][9]
Armoton on Eastwoodin viimeinen pyssysankarielokuva. Sen jälkeen hän keskittyi ohjaajana ja näyttelijänä ihmissuhteisiin ja arjen sankaruuden kuvaukseen.[13] Eastwoodin muita ohjaus- ja näyttelijäntöitä 1990-luvulta ovat esimerkiksi draamaelokuva Täydellinen maailma (1993), draamaelokuva Hiljaiset sillat (1995) ja jännityselokuva Space Cowboys (2000).[9]
.jpg)
Jännitysdraamasta Menneisyyden ote (2003) Eastwoodille myönnettiin Oscar-ehdokkuus, ja nyrkkeilydraama Million Dollar Baby (2004) toi Eastwoodille hänen toisen Oscar-palkintonsa parhaasta ohjauksesta. Niitä seurasivat sotaelokuvapari Isiemme liput (2006) ja Kirjeitä Iwo Jimalta (2006), 1920-luvulle sjoittuva Changeling – vaihdokas (2008), jännitysdraama Gran Torino (2008), urheiluelokuva Invictus – voittamaton (2009), draamaelokuva Hereafter (2010), elämäkertaelokuva J. Edgar (2011) ja musiikkielokuva Jersey Boys (2014).[9]
Eastwoodin vuoden 2014 ohjaustyö American Sniper sai Oscar-ehdokkuuden muun muassa parhaasta elokuvasta.[9] Eastwoodin seuraavat ohjaukset olivat Sully – uroteko Hudson-joella (2016), 15:17 Pariisiin (2018), The Mule (2018), Richard Jewell (2019) sekä Cry Macho (2021), jossa hän myös näyttelee vanhaa rodeotähteä.[14]
Eastwoodilta julkaistiin vuonna 2024 oikeussalidraama Juror #2. Pääasiassa suoratoistopalvelussa levitetyn elokuvan on arveltu olevan hänen 69 vuotta kestäneen elokuvauransa viimeinen ohjaustyö.[14]
Remove ads
Muusikkona
Eastwood harrastaa musiikkia, etenkin jazzia, mutta myös klassista musiikkia, vanhaa populaarimusiikkia ja countrya. Eastwood kaavaili itselleen muusikon uraa ennen kuin alkoi näytellä. Näytellessään Lännen tiessä hän julkaisi vuonna 1963 albumin Rawhide’s Clint Eastwood Sings Cowboy Favorites, jolla hän laulaa. Myöhemmin Eastwood on säveltänyt musiikkia omiin elokuviinsa ja laulanut joissain niistä.[15]
Pormestarina
Eastwood oli kotikaupunkinsa, kalifornialaisen Carmelin pormestarina vuosina 1986–1988. Ennen valintaansa hän sanoi haluavansa pormestarina palauttaa Carmeliin sen entisen positiivisen yhteishengen. Eastwood ei kampanjoinut minkään puolueen ehdokkaana. Hän sai vaalissa 72 prosenttia äänistä. Ensitöikseen pormestarina hän muun muassa kumosi kaupungin jäätelönmyyntikiellon. Päivittäiset pormestarintehtävät hän jätti aluksi konsulttinsa hoidettavaksi ja keskittyi elokuvauraansa.[16]
Vuoden 1987 Oscar-gaalan jälkeen Eastwoodilla oli jälleen aikaa hoitaa Carmelin asioita. Hän antoi omista rahoistaan kaupungille 5,5 miljoonaa dollaria, jotta kaupunki saattoi ostaa rajojensa ulkopuolella sijainneen suoalueen estääkseen liikemiesryhmää rakennuttamasta sille modernia asuinaluetta liikekeskuksineen. Eastwood myös helpotti jalankulkijoiden pääsyä ranta-alueelle sekä rakennutti julkisia käymälöitä, retkeilypolkuja ja kirjaston. Eastwoodin läsnäolon ansiosta Carmelista tuli suosittu turistikohde.[17]
Eastwood ei asettunut ehdolle toiselle kaudelle pormestarina. Hän totesi kuusi vuotta myöhemmin, ettei uskonut avioliiton ulkopuolisten naissuhteidensa ja lastensa vuoksi menestyvänsä myöskään isommissa poliittisissa vaaleissa, joissa edellytetään nuhteettomuutta.[18]
Remove ads
Yksityiselämä
Eastwood on ollut naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Maggie Johnson ja toinen vaimonsa Dina Ruiz.[19][20] Eastwoodin pitkäaikainen suhde näyttelijä Sondra Lockeen ja hänen muut avioliiton ulkopuoliset suhteensa johtivat Eastwoodin ja Maggie Johnsonin asumuseroon vuonna 1979 ja myöhemmin avioeroon.[21] Suhde Locken kanssa päättyi riitaisasti vuonna 1989. Toinen avioliitto Dina Eastwoodin kanssa päättyi eroon vuonna 2014. Eastwoodille on kahden vaimonsa ja neljän muun naisen kanssa syntynyt vuosien 1954–1996 aikana ainakin kuusi tytärtä ja kaksi poikaa, joista Scott Eastwood on elokuvanäyttelijä.[20][19]
Eastwood on elämänsä aikana tukenut politiikassa niin republikaaneja kuin demokraattejakin. Hän sanoo olevansa libertaari ja kannattavansa pientä valtiovaltaa sekä ihmisen oikeutta päättää omista asioistaan.[22] Eastwood on myös pitkäaikainen eläinoikeusaktivisti.[23]
Yli 94-vuotiaaksi elänyt Eastwood on pysynyt aktiivisena kuntoilemalla ja ulkoilemalla paljon sekä elämällä terveellisesti jo nuoresta lähtien. Hänen ruokavalioonsa kuuluvat lohi, kana ja muut vähärasvaiset proteiininlähteet, vihreät kasvikset sekä antioksidantit. Hän syö pieniä annoksia, rajoittaa hiilihydraatteja ja alkoholijuomia sekä välttää prosessoitua ruokaa ja sokerijuomia. Hän harjoittaa myös transsendenttista meditaatiota.[24]
Remove ads
Tunnustuksia
Elokuussa 2006 Clint Eastwood palkittiin työstään westernien parissa Golden Boot -tunnustuksella.[25] Huomionosoituksen arvoa nostaa, että hän sai siitä arvostetun Founder’s Award -version. Tämä on myönnetty vain kahdeksan kertaa, ohjaajista sen oli tätä ennen saanut vain John Ford.
Eastwoodille myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 1996.
Ranskalaiset ovat palkinneet Eastwoodin maan korkea-arvoisimmalla mitalilla kunnialegioonan kunniamerkillä. Kunniamerkin Eastwoodille luovutti Ranskan presidentti Jacques Chirac 15. helmikuuta vuonna 2007.[26] Eastwood sai toisen merkittävän kunniamerkin kun Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy myönsi hänelle Kunnialegioonan komentajamerkin 13. marraskuuta 2009.[27]
- Palkinnot ja ehdokkuudet
Ehdokkaana:
- Parhaan miespääosan Oscar: Armoton ja Million Dollar Baby
- Parhaan ohjauksen Oscar: Menneisyyden ote ja Kirjeitä Iwo Jimalta
Remove ads
Valikoitu filmografia
- Pääartikkeli: Clint Eastwoodin filmografia
- Kourallinen dollareita (1964)
- Vain muutaman dollarin tähden (1965)
- Hyvät, pahat ja rumat (1966)
- Yön painajainen (1971)
- Likainen Harry (1971)
- Magnum .44 (1973)
- Murskaaja (1976)
- Pako Alcatrazista (1979)
- Ratkaiseva isku (1983)
- Likainen Harry ja murhapooli (1988)
- Armoton (1992)
- Tulilinjalla (1993)
- Menneisyyden ote (2003)
- Million Dollar Baby (2004)
- Kirjeitä Iwo Jimalta (2006)
- Gran Torino (2008)
- American Sniper (2014)
- Sully – uroteko Hudson-joella (2016)
- The Mule (2018)
Remove ads
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads