Dorgon
mantšulainen prinssi From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Dorgon (kiin. 多爾袞, mantšuksi 
; nimi merkitsee mantšun kielellä mäyrää)[1] (17. marraskuuta 1612 – 31. joulukuuta 1650) oli mantšulainen prinssi ja Kiinaa hallinneen Qing-dynastian alkuvaiheessa merkittävä hallitsijanvallan käyttäjä.
Remove ads
Syntyperä
Dorgon syntyi mantšujen hallitsija Nurhachin neljäntenätoista poikana.[2] Nurchachi nimitti hallitsijasukuaan Myöhemmäksi Jin-dynastiaksi katsoen olevansa Kiinaa vuosina 1122–1234 hallinneen Jin-dynastian seuraaja, mutta hänen seuraajansa Hong Taiji nimesi dynastian myöhemmin uudelleen Qing-dynastiaksi.[2] Dorgonin äiti oli Nurhachin ensisijainen puoliso Abahai. Ajige ja Dodo olivat hänen täysveljiään ja Hong Taiji hänen velipuolensa. Dorgon oli Nurhacin pojista vaikutusvaltaisimpia, ja hänellä oli keskeinen osa mantšujen valloittaessa Ming-dynastian pääkaupungin Pekingin vuonna 1644. Hong Taijin hallitsessa Dorgon osallistui moniin sotilaallisiin toimiin kuten Mongolian ja Korean valloitukseen.
Remove ads
Valtaannousu
Sen jälkeen kun Hong Taiji vuonna 1643 kuoli, Dorgon joutui osalliseksi kruununperimystä koskeneeseen valtataisteluun Hong Taijin vanhinta poikaa Hoogea vastaan. Riita päätyi sovitteluratkaisuun – molemmat luopuivat vaatimuksiin ja Hong Taijin yhdeksäs poika Fulin nousi valtaistuimelle; hänestä tuli keisari Shunzhi. Koska Shunzhi oli silloin vasta kuusivuotias, Dorgon nimitettiin holhoojahallitsijaksi ja hänestä tuli tosiasiallinen hallitsija. Hän sai arvonimen "Keisarin setä ja hallitseva prinssi" (皇叔父攝政王), mikä myöhemmin muutettiin muotoon "keisarin isä ja hallitseva prinssi" (皇父攝政王). Huhujen mukaan Dorgon olisi rakastunut keisari Shunzhin äitiin Dowager Xiaozhuangiin ja salaa mennyt hänen kanssaan naimisiinkin, mutta tästä ei ole todisteita.
Remove ads
Dorgon hallitsijana (1643–1650)
.jpg)
Tunnustaakseen Dorgonin arvoaseman kruunun pysyessä Hong Taijin jälkeläisten sukulinjassa neuvoston jäsenet valitsivat Hong Taijin yhdeksännen pojan, Fulinin, uudeksi keisariksi, mutta päättivät, että Dorgonin ja Nurhatšin veljenpoika Jirgalangin oli käytettävä valtaa niin kauan kuin silloin vasta viisivuotias Fulin oli alaikäinen.[3] Fulin kruunattiin virallisesti Kiinan keisariksi 8. lokakuuta 1643, jolloin hänelle samalla annettiin kiinalainen hallitsijanimi Shunzhi.[4]
Helmikuun 17. päivänä 1644 Jirgalang, joka oli kyvykäs sotilasjohtaja mutta jota valtion asioiden hoito ei näyttänyt kiinnostavan, luovutti mielihyvin vallan kaikkiin virallisiin asioihin nähden Dorgonille.[5] Sen jälkeen kun saman vuoden toukokuun 6. päivänä paljastui, että Hooge oli juonitellut Dorgonin hallitusta vastaan, Hooge menetti keisarillisen prinssin arvonimensä ja muut juonessa mukana olleet teloitettiin[6] Dorgon vaihtoi valtion hallinnossa Hoogen kannattajat omiin tukijoihinsa.[7] Kesäkuun alussa 1644 Qing-hallitus ja armeija olivat jo täysin hänen valtansa alaisia.[8]
Vuoden 1644 alussa, kuuri kun Dorgon ja hänen neuvonantajansa olivat pohtineet, miten he voisivat hyökätä Ming-dynastiaa vastaan, talonpoikaiskapinat lähestyivät vaarallisesti Pekingiä. Samana vuonna 24. huhtikuuta kapinallisjohtaja Li Zicheng mursi Pekingin muurit, minkä jälkeen keisari Chongzhen hirttäytyi kukkulalla Kielletyn kaupungin takana.[9] Kuultuaan uutisen Dorgonin kiinalaiset neuvonantajat Hong Cnehgcou ja Fan Wencheng (1597–1666) kehottivat mantšuprinssiä käyttämään tilaisuutta hyväkseen, selittämään kostavansa kaatuneen Ming-hallituksen puolesta ja vaatimaan Taivaan mandaattia Qingille.[10][11] Viimeinen este Dorgonin yritykselle vallata Peking oli Ming-kenraali Wu Sangui, jonka johtama varuskunta oli Shanhain portilla Kiinan muurin itäpäässä.[12] Jouduttuaan mantšujen ja Li Zichengin sotavoimien väliin Wu Dorgonilta apua rosvojen karkottamiseksi ja Ming-dynastian palauttamiseksi valtaan.[10] Kun Dorgon pyysi Wuta toiminaan sen sijaan Qingin hyväksi, Wulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä.[13] Wu Sanguin parhaiden sotilaiden tuella, jotka taistelivat kapinallisia vastaan tunteja ennen kuin Dorgon lopulta päätti sekaantua asiaan ratsuväkensä avulla, Qing sai ratkaisevan voiton Li Zichengistä Shanhaiguanin taistelussa 27. toukokuuta.[14] Lin voitetut joukot tekivät vielä Pekingiin ryöstöretkiä, kunnes Li poistui pääkaupungista 4. kesäkuuta kaiken vieden mennessään niin paljon tavaraa kuin pystyi kuljettamaan.[15][16]
Asettuminen pääkaupunkiin
Kun kapinalliset joukot olivat kuusi viikkoa kohdelleet Pekingin väestöä huonosti, nämä asettivat vanhimpien ja virkamiesten muodostaman lähetystön tervehtimään vapauttajiaan 5. kesäkuuta.[17] He hämmästyivät, kun he eivät tavanneetkaan Wu Sanguita ja Ming-suvun perillistä vaan Dorgonin, ratsastavan mantšun, jonka otsatukka oli ajeltu, esittäytyvän prinssihallitsijana.[18] Kesken tämän mullistuksen Dorgon asettui Wiyingin palatsiin (武英殿), ainoaan rakennukseen, joka oli lähes vahingoittumaton sen jälkeen, kun Li Zicheng oli sytyttänyt 3. kesäkuuta sytyttänyt palatsin rakennusryhmän tuleen.[18] Sotajoukkoja oli kielletty tekemästä ryöstöjä; heidän kurinalaisuutensa teki siirtymän Qing-dynastian alaisuuteen "huomattavan helpoksi."[19] Samaan aikaan kun Dorgon väitti tulleensa kostamaan Mingin puolesta, hän kuitenkin määräsi teloitettaviksi kaikki Ming-suvun vallantavoittelijat, mukaan luettuna kaikki viimeisen Ming-keisarin jälkeläiset, sekä heidän kannattajansa.[20]
Kaksi päivää kaupunkiin saapumisensa jälkeen, 7. kesäkuuta, Dorgon antoi erityisiä julistuksia pääkaupungin lähiseudun virkamiehille. Hän vakuutti, että jos paikalliset asukkaat suostuvat antautumaan, ajamaan otsatukkansa pois ja sitovansa hiuksensa palmikoksi, virkamiesten sallittaisiin jäädä virkoihinsa.[21] Hänen oli peruutettava määräyksensä kolme viikkoa myöhemmin, kun Pekingin ympärillä puhkesi talonpoikaiskapinoita, jotka uhkasivat Qingin valtaa seudulla.[22][23]
Dorgon tervehti Shunzhia Pekingin porteilla 19. lokakuuta 1644, ja 30. lokakuuta kuusivuotias monarkki suoritti uhreja Taivaalle ja Maalle Taivaan alttarilla.[24] Fulinin virallinen kruunausseremonia suoritettiin 8. marraskuuta, jolloin nuori keisari vertasi Dorgonin saavutuksia Zhoun herttuan, muinaisajan kunnioitetun hallitsijan saavutuksiin.[25]. Seremonian aikana Dorgonin virallinen arvonimi "Prinssihallitsija" muutettiin muotoon "Setä Prinssihallitsija" (Shufu shezheng wang 叔父攝政王), missä mantšunkielinen setää tarkoittava sana merkitsi korkeampaa arvoasemaa kuin keisarillinen prinssi.[26] Kolme päivää myöhemmin Dorgonin kanssahallitsija Jirgalang, jolla hänelläkin oli ollut prinssihallitsijan arvo, alennettiin "avustavaksi setä prinssihallitsijaksi" (Fu zheng shuwang 輔政叔王). Kesäkuussa 1645 Dorgon määräsi, että hänestä oli kaikissa virallisissa asiakirjoissa käytettävä nimitystä "Keisallinen setä prinssihallitsija" (Huang shufu shezheng wang 皇叔父攝政王), mikä oli askel sitä kohti, että valtaistuin olisi siirtynyt hänelle.[26]
Yksi ensimmäisistä määräyksistä, jonka Dorgon antoi asetettuan Pekingiin oli kaupungin koko pohjoisosan tyhjentäminen, jotta sinne voitiin asuttaa hänen kahdeksaan lippukuntaan jakautuneet sotajoukkonsa. Keltaiset lippukunnat saivat kunniapaikan palatsin pohjoispuolelta, kun taas Valkoiset lippukunnat saivat sijansa sen itäpuolelta, Punaiset länsipuolelta ja Siniset eteläpuolelta.[27] Tämä jako vastasi järjestystä, joka oli ollut käytännössä mantšujen kotimaassa ja jonka mukaan "kullekin lippukunnalle oli annettu kiinteä maantieteellinen paikka pääilmansuuntien mukaan."[28] Huolimatta verojen alennuksista ja laaja-alaisista muutoksen toteuttamiseksi suunnitelluista rakennusohjelmista monet kiinalaiset siviilit asuivat vielä vuonna 1648 kaupunkiin vastikään saapuneiden lippukuntien keskuudessa, ja ryhmien välillä oli vielä vihamielisyyttä.[29] Myös maatalousmaa pääkaupungin ulkopuolella erotettiin ja annettiin Qing-joukoille. [29] Entisistä maanomistajista tuli nyt vuokraviljelijöitä, joiden oli maksettava vuokraa poissaoleville lippukuntiin kuuluville mantšuille.[29] Tämä maankäytön muutos aiheutti hajaannusta ja kärsimystä useiden vuosikymmenien ajan.[29]
Vuonna 1646 Dorgon määräsi myös, että tutkinnot hallitusten virkamiesten valitsemiseksi oli otettava uudestaan käytäntöön. Siitä lähtien sellaiset pidettiin säännöllisesti kolmen vuoden välein, samoin kuin Ming-kaudellakin oli tehty. Ensimmäisessä Qing-hallinnon aikana, vuonna 1646 pidetyssä tutkinnossa ehdokkailta, joista useimmat olivat kotoisin Pohjois-Kiinasta, kysyttiin, kuinka mantšut ja Han-kiinalaiset voisivat työskennellä yhdessä yhteisen asian hyväksi.[30] Vuoden 1649 tutkinnossa kysyttiin, kuinka mantšut ja Han-kiinalaiset voitaisiin yhdistää siten, että heillä olisi sama mieli ja että he työskentelisivät yhdessä ilman erotusta.[31] Shunzhin aikana tutkinnon läpäisseiden lukumäärä kussakin tutkinnossa oli suurin, minkä se Qing-dynastian aikana sai, kunnes vuonna 1660 otettiin käyttöön pienemmät kiintiöt.[32][33][34]
Kiinan valloitus
Dorgonin valtakaudella Qing alisti valtaansa melkein koko Kiinan ja karkotti lojalistisen Eteläisen Mingin vastarintaliikkeen kauas Kiinan lounaisiin osiin. Kukistettuaan Qingin vastaiset kapinat Hebeissä ja Shandongissa kesällä ja syksyllä 1644 Dorgon lähetti armeijansa karkottamaan Li Zichemgin tärkestä Xianin kaupungista, jossa hän ylläpiti päämajaansa paettuaan Pekingistä kesäkuun alussa 1644.[36]. Qing-armeijoiden painostuksen alaisena Lin oli pakko poistua Xianista helmikuussa 1645, ja saman vuoden syyskuussa, oleskeltuaan välillä useissa maakunnissa, hän joko teki itsemurhan tai hänet surmasi joukko talonpoikia, jotka olivat liittyneet itsepuolustukseen tänä aikana, jolloin rosvoja oli kaikkialla.[37]
Valloitettuaan Xianin Qing-hallinto aloitti huhtikuussa 1645 sotatoimet Jianganin rikasta kauppa- ja maatalousseutua vastaan Jangtsen alajuoksun varrella, jonne Ming-dynastian prinssi Fu oli kesäkuussa 1644 perustanut oman valtapiirinsä.[38][39] Fu oli kruunattu Kiinan keisariksi 19. kesäkuuta 1644.[40][41] Eripuraisuutensa vuoksi Eteläinen Ming ei kuitenkaan voinut ylläpitää tehokasta vastarintaa.[42] Qing-sotajoukot levittäytyivät etelään ja valtasivat Xuzhoun kaupungin Huai-joen pohjoispuolella toukokuun alussa 1645 ja saapuivat pian Yangzhouhun, Eteläisen Mingin pohjoisen puolustuslinjan tärkeimpään kaupunkiin..[43] Shi Kefa puolusti kaupunkia urhoollisesti ja kieltäytyi antautumasta, mutta viikon kestäneen taistelun jälkeen mantšujen tykistö valloitti kaupungin 20. toukokuuta.[44] Dorgonin veli Dodo määräsi Yangshoun koko väestön surmattavaksi.[45] Tarkoituksensa mukaisesti tämä joukkoteloitus sai muutkin Jiangnanin kaupungit antautumaan Qingille.[39][46] Niinpä Nanking antautui taistelutta 16. kesäkuuta sen jälkeen, kun sen viimeiset puolustajat olivat saaneet Dodon lupaamaan, ettei hän tekisi kaupungin asukkaille vahinkoa.[47] Pian sen jälkeen Qing sai Ming-keisarin vangituksi, ja tämä kuoli Pekingissä seuraavan vuonna. Jiangnanin tärkeimmät kaupungit kuten Suzhou ja Hangzhou valloitettiin heinäkuun alussa 1645, minkä jälkeen Qingin ja Eteläisen Mingin valtapiirin raja oli saatu työnnetyksi Qiantang-joen eteläpuolelle.[48][49]
21. heinäkuuta 1645, sen jälkeen kun Jiangnan näytti olevan pakotettu rauhaan, Dorgon antoi ajan oloihin nähden varsin huonosti sopivan määräyksen, jonka mukaan kaikkien kiinalaisten oli ajettava otsatukkansa pois ja sidottava jäljelle jääneet hiuksensa niskapalmikoksi samalla tavalla kuin mantšut olivat tehneet.[50][51][52] Määräyksen noudattamatta jättämisestä seurasi kuolemanrangaistus.[53] Tämä symbolista alistumista merkitsevä toimenpide auttoi mantšuja erottamaan kannattajansa vihollisistaan.[50] Han-kiinalaiset virkamiehet ja oppineet kuitenkin pitivät uutta hiusmallia häpeällisenä ja alentavana, koska se oli vastoin kungfutselaisuuden sääntöä, jonka mukaan keho oli pidettävä koskemattomana, kun taas suuri yleisö samasti hiusten leikkaamisen mieskunnon menetykseen.[54] Koska määräys yhdisti kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat kiinalaiset Qing-hallintoa vastaan, se vaikeutti huomattavasti Qing-dynastian valloitushankkeita.[55][56][54] Kun Jiadingin ja Songjiangin väestö uhmasi määräystä, entinen Ming-kenraali Li Chendong (李成東; k. 1649) pani näissä maakunnissa toimeen joukkoteloitukset, Jiadingissa 24. elokuuta ja Songjiangissa 22. syyskuuta.[57]. Jianguin piti myös puoliaan Qing-armeijaa vastaan 83 päivän ajan. Kun kaupungin muurit lopulta murrettiin 9. lokakuuta 1645, entisen Ming-armeijan upseerin Liu Liangzuo (劉良佐; k. 1667) johtama sotaväenosasto surmasi kaupungin koko väestön, noin 74 000–100 000 henkeä.[58] Nämä joukkoteloitukset tekivät lopun vastarinnasta Qingiä vastaan Jangtsen alajuoksun seudulla.[59] Osa vakaumuksellisista lojalisteista ryhtyi erakoiksi siinä toivossa, että vaikka eivät voineetkaan menestyä sotilaallisesti, heidän vetäytymisensä maailmasta vähintäänkin symboloisi heidän jatkuvaa uhmaansa vierasta hallitusvaltaa vastaan.[59]
Nankingin kukistuttua kaksi Mingin hovin jäsentä perusti uudet Eteläisen Mingin hallitukset. Toisen perusti Fujianin rannikkoseudulle Zhu Yujian, joka oli Ming-dynastian perustajan Zhu Yuanzhangin jälkeläinen yhdeksännessä polvessa ja otti keisariksi julistauduttuaan nimen Longwu; toisen taas perusti Zhu Yihai eli prinssi Lu Zhejiangin alueelle.[60] Nämä kaksi eivät kuitenkaan onnistuneet toimimaan yhdessä, minkä vuoksi heidän menestymisen mahdollisuudet olivat entistäkin pienemmät.[61] Heinäkuussa 1646 Etelä-Kiinassa käytiin vielä taistelu, jossa prinssi Bolo hajotti prinssi Lun hovin Zhejiangissa ja aikoi hyökätä Longwun hoviin Fujianiin.[62] Zhu Yujian vangittiin ja 6. lokakuuta lopulta teloitettiin Tingzhoussa, Fujianin länsiosassa.[63] Hänen ottopoikansa Koxinga pakeni Taiwanin saarelle.[63] Marraskuussa Ming-dynastian viimeisestkin vastarinnan pesäkkeet saatiin kukistetuiksi.[64]
Vuoden 1646 lopulla Kantonin maakunnassa ilmaantui vielä kaksi Eteläiseen Ming-dynastiaan kuuluvaa monarkkia, jotka hallitsivat nimillä Shaowu ja Yongli.[64] Koska hovipuvuista oli puutetta, Shaowun hovin oli hankittava niitä teattereista.[64] Nämä kaksi Ming-hallitusta taistelivat toisiaan vastaan tammikuun 20. päivään 1647 saakka, jolloin LI Chendongin johtama pieni Qing-armeijan osasto valtasi Kantonin, surmasi Shaowun ja karkotti Yonglin hovin Nanningiin Guangxiin.[65] Toukokuussa 1648 Li kuitenkin jälleen kapinoi Qingiä vastaan, ja samanaikainen toisen Ming-kenraalin kapina auttoi Yonglia saamaan jälleen hallintaansa suurimman osan Etelä-Kiinaa.[66] Nämä lojalistien hankkeet loppuivat kuitenkin lyhyeen. Uudet Qing-armeijat saivat pian vallatuksi takaisin Huguangin (nykyisen Hubein ja Hunanin), Jiangxin ja Quandongin maakunnat vuosina 1649 ja 1650.[67] Keisari Yonglin oli jälleen paettava.[67] Lopulta 24. marraskuuta 1650 Shang Kexin johtamat Qing-sotavoimat valloittivat Kantonin ja surmasivat suuren osan kaupungin asukkaista, kaikkiaan 70 000 henkeä.[68]
Sillä välin, lokakuussa 1646, prinssi Hooge, Hong taijin pojan, joka oli hävinnyt kiistan vallanperimyksestä vuonna 1643, johti Qing-armeijoita, jotka saavuttivat Sichuanin, missä heidän tehtävänä oli tuhota kapinallisjohtaja Zhang Xianzhongin hallitus.[69] Zhang sai surmansa 1. helmikuuta 1647 taistelussa Qingiä vastaan lähellä Xichongia keskeisessä Sichuanissa.[69] Samana vuonna 1646 vielä pohjoisempana muslimijohtaja, joka kiinalaisissa lähteissä tunnetaan nimellä Milayin (米喇印), kapinoi Qing-hallintoa vastaan Gansussa. Hän liittoutui pian toisen muslimin, Ding Guodongin (丁國棟) kanssa.[70] He julistivat aikovansa palauttaa Ming-dynastian valtaan, valloittivat Gansussa useita kaupunkeja, muun muassa maakunnan pääkaupungin Lanzhoun.[70] Nämä kapinallisjohtajat olivat halukkaita yhteistyöhön muidenkin kuin muslimien kanssa, mikä viittaa siihen, etteivät he toimineet yksinomaan uskonnollisista vaikuttimista.[70] Meng Qiaofang (孟喬芳; 1595–1654) vangitsi ja surmasi sekä Milayinin että Ding Guodongin vuonna 1648, ja vuonna 1650 muslimikapinalliset oli saatu kukistetuiksi taisteluissa.[71][72]
Remove ads
Kuolema
Dorgon kuoli vuonna 1650 metsästysretkellä Kharahotunissa, nykyisessä Chengdessä, Hebeissä. Hänelle myönnettiin postuumisti arvonimi Keisari Yi (kiin. 義皇帝) ja temppelinimi "Chengzong" (成宗), vaikka hän ei missään vaiheessa ollutkaan keisarina. Keisari Shunzhi jopa kumartui Dorgonin ruumisarkun edessä kolme kertaa hänen hautajaisissaan.
Arvonalennus ja -palautus
Vuonna 1651 Dorgonin kilpailijat, joita johti aikaisempi kanssahallitsija Jirgalang, toimittivat keisari Shunzhille pitkän muistion, jossa lueteltiin suuri joukko Dorgonin tekemiä rikoksia kuten keltaisen mekon hallussapito, mikä oli ehdottomasti varattu vain keisarille, salajuoni valtaistuimen anastamiseksi keisari Sunzhilta nimittämällä itseään "keisarin isäksi", prinssi Hoogen murha ja Hoogen jalkavaimojen otto itselle. Keisari Shunzhi riisti postuumisti Dorgonilta hänen arvonimensä ja jopa kaivoi hänen ruumiinsa pois haudasta ja ruoski sitä julkisesti. On arveltu, että Shunzhi vihasi Dorgonia ja piti häntä uhkana valtaistuimelle. Dorgonin maine kuitenkin palautettiin keisari Kangxin aikana. Vuonna 1778 keisari Qianlong myönsi Dorgonille postuumisti nimen zhong (忠; "lojaali"), joten Dorgonin postuumi arvonimi kokonaisuudessaan kuului siitä lähtien: "Ruizhongin ensimmäisen luokan prinssi" (和碩睿忠親王).
Dorgonilla ei ollut poikia, vain yksi tytär. Hän kuitenkin adoptoi veljenpoikansa Dorbon, veljensä Dodon viidennen pojan, joka täten peri Dorgonin prinssillisen arvonimen.
Remove ads
Perhe
- Isä: Nurhaci
- Äiti: Abahai
- Puolisot:
- Ensisijaiset puolisot:
- Borjigit (博爾濟吉特氏), khortšin-mongoli, Jisang'a'erzhain (吉桑阿爾寨) tytör ja Bumbutain eli Xiao Yu Erin tytär. Sai kuolemansa jälkeen Dorgonilta arvonimen "Suuri puoliso Jingxiaozhonggong" (敬孝忠恭元妃). Dorgonin kuoltua ja saatuaan postuumisti keisarin tittelin Borjigit sai postuumisti arvonimen Keisarinna Chengzongyi (成宗義皇后).
- Tunggiya (佟佳氏), Jurchen-heimoa Jianzhousta (建州), keisarillisen virkamies Menggetun (蒙格圖). tytär
- Borjigit (博爾濟吉特氏), Zha'ermang (扎爾莽)-mongoliheimoa, Gendu'ertaijin (根杜爾台吉) tytör.
- Borjigit (博爾濟吉特氏), khortšin-mongoli, Labuxixitaijin (拉布希西台吉) tytär.
- Borjigit (博爾濟吉特氏), khortšin-mongoli, Suonuobutaijin (索諾布台吉) tytär ja keisarinna Dowager Xiaozhuangin tytär. Alun perin prinssi Hoogen puoliso, jonka kanssa Dorgon solmi avioliiton tämän aviomies oli hävinnyt Dorgonille valtataistelussa ja menehtynyt.
- Yi Ae-suk (李愛淑), Korean Joseon-dynastian prinsessa, Yi Gae-eumin (李愷胤) tytär.
- Toissijaiset puolisot :
- Gongqite (公齊特氏), Chaha'er (察哈爾) -heimosta, isä tuntematon.
- Borjigit (博爾濟吉特氏), tuntemattomasta mongoliheimosta, isä tuntematon.
- Ji'ermote (濟爾莫特氏), syntyperä tuntematon.
- Yi (李氏), korealainen, Si-seon (李世緒) tytär.
- Ensisijaiset puolisot:
- Lapset:
- Donggo (東莪), Dorgonin ja Yi Ae-sukin tytär.
- Dorbo (多爾博), Dorgonin veljen Dodon viides poika, jonka Dorgon adoptoi ja joka peri Dorgonin arvonimet
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads