Esko Rekomaa

Esko Aatu Rekomaa (alkujaan Rekonius)^[1][2] (24. joulukuuta 1932 Vuoksela – 14. helmikuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä ja -valmentaja.

Rekomaa 1950-luvun alussa.

"Eetu" Rekomaa pelasi uransa helsinkiläisjoukkueissa. Hän aloitti HJK:ssa (1949–54) ja jatkoi HIFK:ssa (1954–66). Rekomaa oli ensimmäisiä IFK:hon otettuja suomenkielisiä pelaajia. Rekomaa voitti pelaajaurallaan kaksi SM-pronssia ja pelasi yhteensä SM-sarjassa 178 ottelua tehoin 160+87. Rekomaa oli ensimmäinen herrasmiespelaaja -palkinnon saaja.^[3]

Maajoukkueessa Rekomaa pelasi yhteensä 22 ottelua. Hän oli mukana myös kaksi kertaa MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa.

Valmentajana Rekomaa voitti HIFK:ssa kaksi SM-kultaa, yhden pronssin ja Ahearne Cup -mestaruuden. Hän valmensi myös Suomen nuorten jääkiekkomaajoukkuetta. Rekomaa pelasi nuorempana jalkapalloa HJK:ssa.

Saavutukset ja palkinnot

• 2 SM-pronssia pelaajana
• 2 Suomen mestaruutta valmentajana (1969, 1970)
• 1 SM-pronssi valmentajana
• Ahearne Cup -mestaruus valmentajana (1970)
• SM-sarjan paras pistemies (1955)
• SM-sarjan syöttöpörssin voittaja (1955)
• Herrasmiespelaaja (1954)
• Suomen Jääkiekkoleijona #38