Eurovision laulukilpailu 1965
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Eurovision laulukilpailu 1965 oli kymmenes Eurovision laulukilpailu. Se järjestettiin Napolissa Italiassa, maan televisioyhtiö RAIn konserttisalissa. Kilpailun juontajana toimi Renata Mauro. Euroviisuperhe kasvoi 18 maan suuruiseksi Irlannin osallistuttua ensimmäistä kertaa laulukilpailuun. Myös Ruotsi palasi takaisin kilpailuun vuoden tauon jälkeen. Ruotsi aiheuttikin näissä kilpailuissa kohua, sillä Euroviisujen säännöissä ei ollut mitään mainintaa laulujen esityskielestä, joten maan edustaja, oopperalaulaja Ingvar Wixell, esitti laulun ”Annorstäders vals” englanniksi nimellä ”Absent Friends”. Tämän tempauksen jälkeen sääntöihin lisättiin vaatimus, että laulut on esitettävä aina jollakin edustavan valtion virallisista kielistä. Sääntö oli tällä erää voimassa vuoteen 1972 asti ja uudelleen 1977–1998. Ensimmäistä kertaa Eurovision laulukilpailu lähetettiin suorana lähetyksenä myös Itä-Euroopan maihin rautaesiripun toiselle puolelle. Jälleen kerran Isolta-Britannialta vietiin voitto nenän edestä. Tämä oli toistunut jo monina vuosina.
Kilpailun voitti toistamiseen Luxemburg, jota edusti 17-vuotias France Gall, joka esitti Serge Gainsbourgin sävellyksen ”Poupée de cire, poupée de son”. Laulu poikkesi aikaisemmista voittajista nuorekkaammalla otteellaan, sillä tyyliltään sävellys edusti angloamerikkalaista pop-musiikkia. Vuonna 2005 Euroviisujen 50-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä Congratulations: Eurovision laulukilpailun 50 vuotta -gaalassa laulu oli yksi niistä 14 sävelmästä, jotka olivat ehdolla "kaikkien aikojen euroviisuksi".
Remove ads
Suomen edustaja
- Pääartikkeli: Suomen euroviisukarsinta 1965
Suomea lähti edustamaan monien sotkujen jälkeen Viktor Klimenko kappaleellaan ”Aurinko laskee länteen”. Suomen karsinnassa oli ollut kahdenlaisia raateja: Suomessa sijaitsevat kaupunkiraadit sekä Pohjola-raati, johon kuului jäseniä muista Pohjoismaista. Näiden oli tarkoitus etsiä yhdessä Suomen edustaja. Alueraadit äänestivät voittoon Marjatta Leppäsen ja Lasse Mårtensonin esittämän laulun ”Iltaisin”, mutta Pohjola-raati kannatti Klimenkon laulua ”Aurinko laskee länteen”.[1] Lopullista edustussävelmää ei saatu valittua suorassa lähetyksessä, mutta yhden yön mietittyään Yleisradio piti Pohjola-raadin päätöstä parempana. Suomen kansa äänesti postikorttiäänestyksessä parhaaksi esitykseksi Katri Helenan letkajenkan ”Minne tuuli kuljettaa” ja monien suomalaisten mielestä Luxemburgin voittokappaleen poljento muistutti kovasti Katri Helenan kappaletta.[2]
Remove ads
Osallistujamaat
Kapellimestarit
Jokainen maa valitsi oman kapellimestarin johtamaan maansa kappale, paitsi Irlanti ja Itävalta, joiden delegaatioita avusti isäntämaan ylikapellimestari Gianni Ferrio.
Alankomaat – Dolf van der Linden
Iso-Britannia – Eric Robinson
Espanja – Adolfo Ventas Rodríguez
Irlanti – Gianni Ferrio
Saksa – Alfred Hause
Itävalta – Gianni Ferrio
Norja – Øivind Bergh
Belgia – Gaston Nuyts
Monaco – Raymond Bernard
Ruotsi – William Lind
Ranska – Franck Pourcel
Portugali – Fernando de Carvalho
Italia – Gianni Ferrio
Tanska – Arne Lamberth
Luxemburg – Alain Goraguer
Suomi – George de Godzinsky
Jugoslavia – Radivoj Spasić
Sveitsi – Mario Robbiani
Remove ads
Pistetaulukko
Jokaisen maan tuomariston suositeltiin antavan pisteet 5, 3 ja 1 kolmelle parhaaksi katsomalleen laululle. Tarvittaessa pisteet sai jakaa myös vain kahden laulun kesken, jolloin jaettiin pisteet 6 ja 3. Tällä tavalla Belgia jakoi pisteet tänä vuonna. Sallittua oli myös antaa kaikki 9 pistettä yhdelle ainoalle laululle.
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads