Folklore (Taylor Swiftin albumi)
Taylor Swiftin albumi From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Folklore (tyyliteltynä pienaakkosin) on yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Taylor Swiftin kahdeksas studioalbumi, joka julkaistiin 24. heinäkuuta 2020. Albumista tiedotettiin vain muutama tunti ennen sen julkaisua.
Folklore poikkeaa tyyliltään Swiftin aiemmasta tuotannosta, sillä kappaleet ovat tyyliltään indie pop- ja folkmusiikkia. Myös kappaleiden teemat ovat Swiftin aiemmalle tuotannolle poikkeuksellisesti pääosin fiktiivisiä. Albumi nousi listaykköseksi muun muassa Yhdysvalloissa ja Suomessa. Se on saanut useimmissa kritiikeissä erinomaiset arvostelut, ja se voitti vuoden albumin Grammy-palkinnon.
Remove ads
Taustaa
Swift oli säveltänyt ja levyttänyt musiikkia koronaviruskaranteenin aikana. Hän sanoi Instagram-julkaisussa albumin sanoitusten perustuvan fiktiivisiin tarinoihin, hänen omiin kokemuksiinsa ja hänen tuntemiensa ihmisten elämään.[9] Albumin kappaleet ovat indie pop- ja folkmusiikkia. Niitä on verrattu useissa kritiikeissä The National -yhtyeen tuotantoon.[3][4]
Swift teki yhteistyötä The National -yhtyeen Aaron Dessnerin kanssa. Swift kirjoitti ja tuotti suurimman osan kappaleista Dessnerin kanssa. Jack Antonoff osallistui useamman kappaleen säveltämiseen ja tuottamiseen. Swift sävelsi lisäksi kaksi kappaletta William Boweryn kanssa. William Bowery on salanimi, ja säveltäjän henkilöllisyys ei ollut aluksi tiedossa. Swift paljasti marraskuussa 2020, että Bowery oli silloinen hänen elämänkumppaninsa, näyttelijä Joe Alwyn.[10][11]
Bon Iver -yhtye vierailee kappaleella ”Exile”. Sen laulaja Justin Vernon osallistui kappaleen tekemiseen.[12]
Remove ads
Teemat
Kappaleissa käsitellään muun muassa erilaisten ihmisten elämäntarinoita, rakkautta, eroa, pettämistä, alkoholismia, katumusta ja lapsuuden kokemuksia. Useiden kappaleiden tarinat liittyvät toisiinsa, esimerkiksi kappaleet ”Cardigan”, ”August” ja ”Betty” kertovat nuorten kolmoisdraamasta eri osapuolten näkökulmista.[13] Useimmat Folklore-albumin kappaleista ovat fiktiivisiä, toisin kuin Swiftin muut kappaleet hänen aiemmilla albumeillaan. Swift kirjoitti aiemmassa tuotannossaan enimmäkseen omasta elämästään.[13][14]
Swiftin ja Bon Iverin duetossa ”Exile” käsitellään rikki mennyttä ihmissuhdetta ja eroa molempien osapuolten näkökulmasta.[15][16] ”Illicit Affairs” on tarina salasuhteesta.[13][15] Kappale ”Seven” kertoo lapsuusajan ystävyydestä ja viattomuudesta. Kappaleessa ”This Is Me Trying” käsitellään muun muassa riittämättömyyden tunnetta, katumusta, alkoholismia ja halua pysyä kuivilla.[15]
”Epiphany” kertoo sodasta ja koronaviruspandemiasta. Swift vertaa kappaleessa sotilaiden sodassa tekemiä uhrauksia lääkäreiden ja sairaanhoitajien taisteluun pandemiaa vastaan. Kappale pohjautuu osittain Swiftin isoisän kokemuksiin toisessa maailmansodassa.[15][17]
”The Last Great American Dynasty” on tositarina paheksutusta seurapiirinaisesta Rebekah Harknessista, joka asui Watch Hillissä Rhode Islandilla talossa, jonka Swift myöhemmin on omistanut. Harkness oli keskiluokkainen nainen, joka nai Standard Oil -yhtiön perijän Bill Harknessin ja perusti oman balettiseuran. Harkness käytti paljon rahaa juhlintaan ja sai huonon maineen seurapiireissä. Swift vertaa laulussa omaa elämäänsä ja mainettaan Harknessiin.[15][18]
”Invisible String” on rakkauslaulu. Kappaleessa puhutaan näkymättömästä siteestä sielunkumppaneiden väleillä. Kappale kertoo Swiftin suhteesta Joe Alwyniin, ja siinä on paljon viittauksia hänen elämäänsä ja aiempaan musiikkiinsa. Swift viittaa laulussa myös entiseen poikaystäväänsä Joe Jonasiin, jonka kanssa hän on hyvissä väleissä. Myös kappale ”Peace” kertoo Swiftin omasta elämästä.[15]
Remove ads
Julkaisu
Albumi oli yllätysjulkaisu, sillä sen julkaisusta tiedotettiin vain muutama tunti etukäteen. Swift julkaisi samaan aikaan albumin kanssa musiikkivideon kappaleelle ”Cardigan”.[19][20]
Albumin Deluxe edition -painoksessa on yksi bonuskappale, ”The Lakes”. Deluxe edition oli aluksi saatavilla vain fyysisenä julkaisuna Swiftin verkkosivujen kautta. Viikon ajan Swift myi siitä erikoisversioita, joissa on poikkeava kansitaide.[21][22][23] Deluxe edition julkaistiin suoratoistopalveluissa elokuussa 2020.[24][25]
Swift julkaisi suoratoistopalveluissa myös useamman EP:n, jotka sisältävät Folklore-albumin kappaleita teemoittain ryhmiteltyinä. Julkaisujen nimet ovat Folklore: The Escapism Chapter, Folklore: The Sleepless Nights Chapter, Folklore: The Saltbox House Chapter ja Folklore: The Yeah I Showed Up at Your Party Chapter.[26]
Albumin kansikuvat ja muut promokuvat on ottanut valokuvaaja Beth Garrabrand.[27]
Singlet
Albumin ensimmäinen single oli ”Cardigan”.[28][29] Kappale nousi Yhdysvalloissa suoraan singlelistan kärkeen. Swiftistä tuli samalla ensimmäinen artisti, joka sai albumi- ja singlelistan ykkössijat ensimmäisellä viikolla.[30] Albumin seuraavina radiosingleinä julkaistiin kappaleet ”Exile” ja ”Betty”.[31][32][33] Kappale ”The 1” julkaistiin singlenä Saksassa.[34]
Kappaleen ”The Lakes” alkuperäinen versio julkaistiin promosinglenä albumin ensimmäisenä vuosipäivänä 24. heinäkuuta 2021.[35] Kappale julkaistiin lisäksi vinyylisinglenä levykauppoja tukevassa Record Store Day -kampanjassa vuonna 2022.[36]
Livealbumi ja videojulkaisu
- Pääartikkeli: Folklore: The Long Pond Studio Sessions
Swift, Dessner ja Antonoff esittivät albumin kaikki kappaleet livenä Dessnerin kotistudiolla (Long Pond Studio) marraskuussa. Justin Vernon esiintyy kappaleella ”Exile”. Esitys kuvattiin ja julkaistiin Disney+-palvelussa nimellä Folklore: The Long Pond Studio Sessions. Videolla Swift, Dessner ja Antonoff puhuvat myös albumin teosta. Swift paljasti julkaisussa, että salanimen William Bowery takana on Joe Alwyn. Esityksen kappaleet julkaistiin samannimisenä livealbumina suoratoistopalveluissa.[37][38][11] Livealbumi julkaistiin LP:nä kevään 2023 Record Store Day -kampanjassa. Record Store Day on pieniä levykauppoja tukeva kampanja, jossa myydään rajoitettuja painoksia vinyylejä.[39][40]
Sisaralbumi
- Pääartikkeli: Evermore
Swift julkaisi albumin Evermore joulukuussa 2020. Albumi on samantyylinen kuin Folklore, ja Swift on kuvaillut sitä Folkloren sisaralbumiksi. Hän on tehnyt Evermore-albumilla yhteistyötä Aaron Dessnerin, Justin Vernonin ja useiden muiden samojen ihmisten kanssa kuin Folklorella.[41][42]
Remove ads
Kaupallinen menestys
Folklore nousi Yhdysvalloissa Billboard 200 -albumilistan ykköseksi. Ensimmäinen single ”Cardigan” nousi samalla viikolla singlelistan kärkeen. Swift oli ensimmäinen artisti, jolla oli albumi ja single listaykkösinä ensimmäisellä listaviikolla.[43][44] Albumia oli myyty vuoden 2020 loppuun mennessä Yhdysvalloissa 1,28 miljoonaa kappaletta. Se oli vuoden myydyin albumi.[45] Albumi on sittemmin myynyt Yhdysvalloissa kaksinkertaista platinaa.[46]
Suomessa Folklore nousi virallisen albumilistan kärkisijalle. Se on ensimmäinen listan kärkeen noussut Swiftin albumi.[8] Albumi on sittemmin saanut Suomessa kultalevyn sertifikaatin.[47]
Albumi oli listaykkösenä myös Isossa-Britanniassa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Norjassa ja useissa muissa maissa.[7][48][49][50][51] Se on myynyt moninkertaista platinaa muun muassa Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kanadassa.[52][53][54]
Albumia kuunneltiin Apple Musicissa ensimmäisen vuorokauden aikana enemmän kuin mitään muuta albumia aiemmin. Spotifyssa se oli eniten kuunneltu naisartistin albumi.[55][56]
Remove ads
Arvostelut
Folklore sai useissa arvosteluissa erinomaista palautetta. Arvioita keräävällä Metacritic-sivustolla albumin pisteet ovat 88/100 27 arvostelun perusteella.[57] Albumi sai viisi tähteä muun muassa The Guardianin ja The Daily Telegraphin sivustoilla, neljä ja puoli tähteä Rolling Stone -lehden arvostelussa ja neljä tähteä Helsingin Sanomien arvostelussa.[58][59][22][60]
Palkinnot ja ehdokkuudet
Swift sai albumista vuonna 2021 viisi Grammy-palkintoehdokkuutta. Folklore voitti vuoden albumin Grammy-palkinnon.[61] Se oli ehdolla myös parhaaksi popalbumiksi. Kappale ”Exile” oli ehdolla parhaaksi pop-duo/ryhmäesitykseksi ja kappale ”Cardigan” vuoden laulun sekä parhaan sooloesityksen palkintojen saajaksi.[62][63]
Swift sai neljä palkintoehdokkuutta American Music Awards -gaalassa. Hän voitti vuoden artistin, naispuolisen poprockartistin ja musiikkivideon palkinnot ja oli ehdolla parhaan albumin palkinnon voittajaksi.[64] Folklore oli ehdolla vuoden albumiksi People’s Choice Awards -gaalassa.[65]
Remove ads
Kappaleet
- Kaikki kappaleet on tyyliteltynä pienaakkosin.[66]
Remove ads
Kokoonpano
Muusikot ja tuottajat
- Taylor Swift – laulu, sävellys, tuotanto (kappaleet 5, 6, 8-10, 14, 17)
- Aaron Dessner – tuotanto (1–4, 7, 11–16), sävellys (1–3, 7, 11–13, 15, 16), piano (1–4, 7, 11–16), akustinen kitara (1, 7, 11, 12, 16), sähkökitara (1–4, 11–14, 16), rumpujen ohjelmointi (1–4, 7, 11, 12), mellotron (1, 2, 11, 13, 15), OP-1 (1, 4, 16), syntetisaattori (1, 16), rytmisoittimet (2–4, 7, 11, 12, 14), basso (2, 3, 7, 11, 12, 14, 15), syntetisaattori (2–4, 7, 11–13, 15), slide-kitara (3), koskettimet (3), high string -kitara (14), äänitys (15), borduna (15)
- Bryce Dessner – orkesterisovitus (1–4, 7, 11–13)
- Thomas Bartlett – syntetisaattori (1), OP-1 (1), äänitys
- Jason Treuting – rytmisoittimet (1)
- Yuki Numata Resnick – alttoviulu (1, 2, 7, 11, 12), viulu (1, 2, 7, 11, 12)
- Benjamin Lanz – modulaarisyntetisaattori (2)
- Dave Nelson – pasuuna (2, 13)
- James McAlister – rumpujen ohjelmointi (2, 11), biitin ohjelmointi (12), syntetisaattori (12), käsiperkussiot (12), rummut (12)
- Clarice Jensen – sello (2, 7, 11–13)
- Rob Moose – orkesterisovitus (3, 16), viulu (3, 4, 16), alttoviulu (3, 4, 16)
- JT Bates – rummut (3, 7, 13)
- Justin Vernon – laulu (4), sävellys (4), pulssi (15)
- Joe Alwyn – sävellys (4, 14, nimellä William Bowery), tuotanto (4, 8, 10, 14)[a]
- Jack Antonoff – tuotanto (5, 6, 8–10, 14, 17), sävellys (6, 8-10, 17), rummut (5, 6, 8–10, 14, 17), rytmisoittimet (5, 6, 8–10, 14, 17), ohjelmointi (5, 6, 8–10, 17), sähkökitara (5, 6, 8–10, 14, 17), koskettimet (5, 6, 8–10, 17), piano (5, 17), basso(5, 8–10, 14), taustalaulu (5, 6, 9, 10, 17), akustinen kitara (6, 8, 14), B3 (6, 14), sähköurut (9), mellotron (14)
- Evan Smith – saksofoni (5, 8–10, 14, 17), koskettimet (5, 8–10, 17), ohjelmointi (5), huilu (8, 17), sähkökitara (8, 10), harmonikka (10), taustalaulu (10), klarinetti (14, 17), basso (17)
- Bobby Hawk – jouset (5, 8, 9, 17)
- Bryan Devendorf – rumpujen ohjelmointi (7)
- Jonathan Low – kosketinbasso (8)
- Mikey Freedom Hart – pedal steel -kitara (10, 14), mellotron (14), Wurlitzer (14), cembalo (14), vibrafoni (14), sähkökitara (14)
- Kyle Resnick – trumpetti (13)
- Josh Kaufman – huuliharppu (14), sähkökitara (14), lap steel -kitara (14)
Äänitys ja miksaus
- Jonathan Low – äänitys (1–4, 7, 11–16), miksaus (1–4, 7, 8, 11, 15–17)
- Aaron Dessner – äänitys (1–4, 7, 11–16), ylimääräinen äänitys (2, 11)
- Laura Sisk – äänitys (5, 6, 8–10, 14, 17), laulun äänitys (1–3; Swift on 4; 13, 15, 16)
- Jack Antonoff – äänitys (5, 6, 8–10, 14, 17)
- Bella Blasko – ylimääräinen äänitys (2)
- Justin Vernon – laulun äänitys (Bon Iver kappaleella 4)
- John Rooney – avustava äänisuunnittelu (5, 9, 14)
- Jon Sher – avustava äänisuunnittelu (5, 9)
- Serban Ghenea – miksaus (5, 6, 9, 10, 12–14)
- John Hanes – miksauksen äänisuunnittelu (5, 6, 9, 10, 12–14)
- Randy Merrill – masterointi (all tracks)
Ylimääräinen instrumenttien äänitys
- Kyle Resnick – alttoviulun äänitys (1, 2, 7, 11–13), viulun äänitys (1, 2, 7, 11–13)
- Bella Blasko – modular synthin äänitys (2)
- Lorenzo Wolff – jousien äänitys (5, 9)
- Mike Williams – jousien äänitys (8, 17)
- Jon Gautier – jousien äänitys (8, 17)
- Benjamin Lanz – pasuunan äänitys (13)
Remove ads
Listasijoitukset
Viikottaiset listat
Vuoden lopun listat
Remove ads
Myyntipalkinnot
Remove ads
Huomioita
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads