Frans II (Ranska)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Frans II (ransk. François II); (19. tammikuuta 1544 Fontainebleaun palatsi, Ranskan kuningaskunta – 5. joulukuuta 1560 Orléans, Ranskan kuningaskunta) oli Ranskan kuningas vuosina 1559–1560.[1][2]
Remove ads
Suku ja koulutus
François oli kuningas Henrik II:n ja Catherine de' Medicin vanhin poika.[1] Hänen syntymäänsä oli odotettu hartaasti 11 vuotta. Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista vanhin sisar Élisabet avioitui Espanjan kuningas Filip II:n kanssa, Kaarle IX seurasi häntä kuninkaana, Henrik III:sta tuli vuorollaan Ranskan kuningas, Claudesta tuli Lothringenin herttuatar ja Margueritesta Ranskan kuningatar sekä kirjailija.
Hänet kastettiin 10. helmikuuta 1544 Chapelle des Trinitairesissa Fontainebleaun linnassa. Hänen kummejaan olivat isoisä Frans I, jonka mukaan hän sai nimensä ja joka löi hänet ritariksi seremonian aikana, paavi Paavali III ja isotäti Marguerite de Navarre. Hänestä tuli Languedocin käskynhaltija vuonna 1546 ja Ranskan dauphin vuonna 1547, kun hänen isoisänsä kuoli.
François'n opintojen ohjaajat olivat Jean d'Humières ja Françoise d'Humières, ja hänen opettajansa oli Napolista kotoisin oleva kreikkalainen tutkija Pierre Danès. Hän oppi tanssimaan Virgilio Bracescon ohjaamana ja miekkailua Hector di Mantualta.
Remove ads
Avioliitto
Kruununperijä François avioitui 24. huhtikuuta 1558 Notre-Damen katedraalissa Pariisissa Skotlannin 15-vuotiaan kuningatar Maria Stuartin kanssa, joka oli Maria Guisen ja kuningas Jaakko V:n ainoa tytär ja perillinen, herttua François de Guise ja kardinaali, arkkipiispa Charles de Guise de Lorraine olivat hänen enojaan.[2]
Avioliitto oli Henrik II:n järjestämä Châtillonin sopimuksella 27. tammikuuta 1548, kihlaus tehtiin dauphin Françoisin ollessa pikkulapsi, ja avioliitto solmittiin Françoisin ollessa 14-vuotias[2] ja samalla tästä tuli Skotlannin kuningaspuoliso. Maria oli ollut kasvatettava Ranskan hovissa jo viisivuotiaasta asti ja omaksunut ranskan äidinkielekseen. Maria oli ikäisekseen pitkäkasvuinen (180 cm) ja sujuvasanainen, François oli poikkeuksellisen lyhytkasvuinen ja änkytti. He tulivat toimeen keskenään hyvin aivan alusta pitäen.[3]
Avioliiton tarkoituksena oli saattaa Skotlannin ja myöhemmin kenties Englanninkin kruunut Ranskan kuninkaan alaisuuteen.[2] Skotlannin sijaishallitsija Maria Guisen allekirjoittamassa salaisessa sopimuksessa määriteltiin, että jos pariskunta ei saa lapsia, Skotlanti liitetään Ranskan kruunuun.[4]
Frans II kuitenkin kuoli jo 16-vuotiaana. Avioliitto oli lapseton,[2] mikä voi johtua siitä ettei sitä koskaan pantu täytäntöön. Yksi syy on voinut olla se, että Frans kärsi mahdollisesti laskeutumattomista kiveksistä, mikä aiheuttaa hedelmällisyyden huonontumista.[5] Maria Stuart sai jälkeläisiä seuraavassa avioliitossaan.
Remove ads
Kuningas
Frans II nousi valtaistuimelle vuonna 1559 isänsä Henrik II:n kuoltua tapaturmaisesti turnajaisissa 10. heinäkuuta 1559. Hänet kruunasi puoliso Marian eno, arkkipiispa Charles de Guise Reimsin katedraalissa 21. syyskuuta 1559. Kruunu oli liian raskas heikolle pojalle, joten neljä aatelismiestä kannatteli sitä hänen puolestaan.[3]
Sairaalloisesta ja heikkotahtoisesta nuoresta kuninkaasta tuli Guise-veljesten työkalu, jotka näkivät tilaisuutensa nousta valtaan, toimivat surun murtaman leskikuningatar Catherinen luvalla sijaishallitsijoina ja saivat mahdollisuuden murtaa hugenottien valta kuningaskunnassa. Voittaakseen Charles de Guisen ja François de Guisen hugenottien johtaja Condén prinssi Louis de Bourbon, suunnitteli Amboisen salaliiton maaliskuussa 1560. Epäonnistuneessa vallankaappauksessa hugenotit piirittivät Amboisen linnan ja yrittivät kaapata kuninkaan. Salaliitto tukahdutettiin julmasti, ja sen epäonnistuminen vahvisti Guise-veljesten valtaa. Tämä puolestaan pelotti Fransin äitiä Catherine de' Mediciä, joka yritti tasapainottaa tilannetta varmistamalla maltillisen Michel de L'Hospitalin nimittämisen kansleriksi.[2]
Rauhan saavuttamisen ja hovin talouden tervehdyttämisen toivossa säädyt kutsuttiin koolle, mutta kuningas Frans II kuoli pian istunnon alkamisen jälkeen 5. joulukuuta 1560 vaikeaan korvatulehdukseen Hôtel Groslot'n palatsissa Orléansissa. Hän oli kärsinyt terveydentilan laskusta jo marraskuussa ja pyörtynyt 16. marraskuuta. Tapaus oli niin vakava, että kirurgi Ambroise Paré oli harkinnut jopa kallonporausta. Hänen kuolemansa päätti väliaikaisesti Guise-veljesten vallan ja pelasti Condén prinssi Louis'n hengen, joka oli tuomittu kuolemaan valtiopetoksesta.[2]
Perintö
Frans II haudattiin 23. joulukuuta 1560 Saint-Denis'n basilikaan. Häntä seurasi kuninkaana toiseksi vanhin veli, 10-vuotias Kaarle IX.[1][2]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads